Presidentinvaalit ovat puhuttaneet jo viime vuoden.
Gallupeja, haastatteluja ja arvioita on esitetty. Ulkoministeri Pekka Haavisto on nostettu kruununprinssiksi ja vaihtoehtoisina kestoehdokkaina esitellään Suomen Pankin Olli Rehn ja Ulkopoliittisen Instituutin väsymätön lausuntojen antaja Mika Aaltola. Kuitenkin vaaliin on ilmoittautunut vain Liike Nytin Harri Harkimo. Tilanne on tietenkin kutkuttava. Istuva, suosittu presidentti ei voi kahden kauden rajoituksen takia kamppailla paikasta. Suuremmissa puolueissa on kuitenkin oltu vaitonaisia. Syynä ei ole reservin puute. Vaalien keskinäinen ajoitus ja tärkeys ymmärretään vaan paremmin. Puolueissa keskitytään eduskuntavaaleihin, huhtikuun hallitusneuvotteluihin ja pääministerin valintaan. Presidentiksi tähyävien esivaalit käynnistyvät tämän jälkeen. Kesäjuhlissa ja -tapahtumissa ei tule olemaan puutetta tasokkaista puhujista.
+++++
Eduskunta on palannut joulutauolta. Kiri kohti huhtikuun 2.päivän vaalia on alkanut
ja pöytiä siivotaan. Keskeneräisiä asioita on edessä runsaasti. Osa esityksistä raukeaa. Viime kevään kehysriihessä budjettiraamit paukkuivat. Hallitus jakoi rahaa rennolla kädellä. Tammikuun lisätalousarviossa pitäisi löytyä jotain vielä hyvinvointialueille, maatalouden kustannuksiin ja sähkön hintatukeen. Lisämurheen tähän totiseen paikkaan tuovat valtiovelan kasvaneet korkokulut.
Koetuista kriiseistä huolimatta työllisyys on pysynyt hyvällä tasolla. Se on jopa parempi, mitä hallitus tavoitteekseen asetti. Inflaatio kuitenkin kiusaa, hintojen nousu on ollut nopeaa ja kansalaisten ostovoima heikkenee. Ollaan joutumassa hinnat-palkat-kierteeseen, jossa kukin taho yrittää kompensoida tappioitaan. Siitä ei hyvää seuraa kenellekään.
Sanna Marinin(sd) hallitus on saanut tunnustusta pandemian ja Nato-jäsenyyden hoidosta. Työllisyydessä onnistuminen on heijastunut myönteisesti tuottavuusvajeeseen .Kansantalous ei ole ollut samalla tavalla hallituksen keskiössä . Suomi on investoinut talouskasvun kannalta heikosti tuottaviin kohteisiin. Martti Hetemäki puhuu seiniin investoinnista, kun tarvittaisiin keskittymistä tietoon, teknologiaan ja aineettomaan pääomaan. Jos kasvu ei riitä, tarvitaan kuluihin menoleikkauksia tai verojen nostoa. Kumpikin on myrkkyä poliittiselle päättäjälle. Taloudelliset asiat eivät vaadi erityistä nerokkuutta, sanoi Juho-Kusti Paasikivi.” Ne vaativat vain järkevää ajattelua ja lujaa johtoa”.
+++++++
Korkea inflaatio, Ukrainan sota, hidas taloudellinen kasvu ja nousevat korot ennakoivat piinallista aikaa tulevalle hallitukselle.
Velkaloukkua on vaikea laukaista. Maailmanpankki kasvattaa murhetta ennakoiden hidastuvaa, globaalia talouskasvua ja kiristyvää rahapolitiikkaa. Eikä rauhanpuhujia näytä löytyvän Venäjän ja Ukrainan sotaan. Vaikka tiedetään, ettei ole hyvää sotaa, eikä huonoa rauhaa.
Pääministerin viittaa sovitetaan puheenjohtaja Petteri Orpolle (kok). Orpo kiittää Juha Sipilän (kesk) hallituksen tekemiä neljän miljardin säästöjä ja lupautuu samaan ensi vaalikaudella. ”Julkisista menoista pois miljardi vuodessa ja neljä miljardia vaalikaudessa .Eikä veroastetta nosteta, pikemminkin lasketaan”, sanoo Petteri Orpo.
Aikamoinen epeli eläväiseksi!
Rauno Saari
