Hesarin vaalitentissä puhuttiin pääosin vastuullisen fiksusti ympäristöasioista ja tietenkin ydinvoimastakin.
Ydinvoima on in, vain Sanna Marinilla on jäitä hatussa. Näin Hesari uutisoi aiheesta:
Energia-aiheeseen liittyen puheenjohtajilta kysytään seuraavaksi ydinvoimasta.
Pitääkö hallituksen myöntää lupa uudelle ydinvoimalalle, jos sellaista haetaan?
Lähes kaikki puheenjohtajista nostavat ylös vihreät kortit. Li Andersson heiluttaa korttiaan, ja Sdp:n Marin ei nosta kumpaakaan korttia.
”En minä ole valmis antamaan tässä kaikenkattavaa, minkälaiselle hankkeelle tahansa lupaa”, Marin sanoo.
Hänen kantansa riippuisi hankkeesta. Marin sanoo, että ”ei ydinvoima meitä autuaaksi tee”.
Kokoomuksen Orpon mielestä tekee.
”Me tarvitaan puhdasta sähköntuotantoa, sitä vakaata sähköntuotantoa.”
Ydinvoimasta on tullut puolueiden suosikki; kun polttoaineen varastointi on helppoa ja kun se muutoin lähes kotimaista ja ennen muuta kun se ei aiheuta CO2 päästöjä. Näinhän se on ja vielä sekin, että Saksa Energiwenden ydinvoiman alasajo on monien mielestä yksi merkittävä syy energiakriisiin.
Kun aikoinaan intohimoisesti vastustettiin ydinvoimaa oli siinä uskonnollisen kiihkon makua eikä ydinvoiman kannattajien joukoista fanaattisuutta puuttunut.
Kysymys on kuitenkin ollut ja on energiantuotantomuodosta eikä paholaisesta tai messiaasta. Siksi ydinvoimaan pitää suhtautua asiallisen rauhallisesti – analyyttisesti ja tapauskohtaisesti, kuten Olkiluodon viivästyminen Fennovoiman vaikeudut osoittavat: Hyväksyttävä idea ei pelkästään riitä.
Sanna Marin toimii niin kuin päättäjän pitää: Harkitusti – Hän sopivin pääministeriksi
Olen vuosikymmenet puolustanut ydinvoiman käyttöä, mutta olen vastustanut Naantalin Energian Fennovoimaan sijoittamista.
Oma slogaanini on ollut:
Ydinvoima ei ole ympäristön kannalta niin vaarallista kuin peleittään eikä taloudellisesti niin kannattavaa kuin toivotaan
