Maailmassa pohditaan turvallisuuden ja talouden suhteista. Yleinen käsitys on, että Kiina pyrkii määrätietoisesti nousemaan maailman suurimmaksi taloudeksi. Sammalla sekä Kiinassa, että maailmassa se pyrkii hallitsemaan kriittisiä materiaalivirtoja.
Kiinan maailman valloituksen toinen ulottuvuus on teknologian tason nostaminen, mutta se on toinen kiinalainen tarina.
Rana Foroohar valaisee keskittymisaihetta FT 8.5.2023 kirjoituksessaan:
Kiina on vuosien ajan kyennyt täyttämään maailmanlaajuiset markkinat kaikella halvasta teräksestä alihinnoiteltuihin henkilönsuojaimiin ja korkealuokkaisiin tuotteisiin, koska se on pystynyt alentamaan keinotekoisesti palkkoja sekä jättämään huomiotta ympäristöhuolet ja (aivan usein) WTO:n säännöt.
Ainutlaatuisten mittakaavaetujensa ansiosta Kiina on matkalla maailman suurimmaksi sähköautojen viejäksi, mikä johtaa väistämättä uusiin kauppakiistoihin.Kiinalla on myös monopoliasema monissa tärkeissä toimitusketjuissa, mukaan lukien lääketeollisuuden tuotantopanokset ja harvinaiset maametallit. Yhdysvaltain ja Kiinan talous- ja turvallisuuskomission vuoden 2022 katsauksen mukaan 41,6 prosenttia USA:n penisilliinien tuonnista tuli maasta, jonka rajojen sisällä on myös 76 prosenttia maailmanlaajuisesta akkukennojen valmistuskapasiteetista ja 73,6 prosenttia kestomagneeteista (kriittinen sähköajoneuvojen komponentti) ja toimitti vuosina 2017–2020 78 prosenttia Yhdysvaltojen harvinaisten maametallien tuonnista. Yhdysvalloilla on omat erät mineraalien toimitukset, mutta Kiinan tukien ansiosta jotkut kotimaiset amerikkalaiset yritykset ovat lopettaneet tuotannon.
Tällainen monopolivalta muodostaa sekä turvallisuuden että kilpailukyvyn uhan. Kiina on antanut useita selkeitä lausuntoja halustaan eristää joitakin tärkeitä maailmanlaajuisia toimitusketjuja ja vähentää riippuvuuttaan ulkomaista toisissa. Mikään maa ei halua tärkeiden lääkkeiden tai hyödykkeiden toimitusketjujen vaarantuvan.
Tehdään selväksi – Peking ei ”varastanut” tuotantoa, investointeja ja työpaikkoja muualta. Sen sijaan Kiinan keskus- ja paikallishallinto yksinkertaisesti käytti tukia vuosikymmeniä, tarjosi alennettuja maa-alueita ja antoi suuria verohelpotuksia tuottajille houkutellakseen sijoittumista Kiinaan. Länsimaiset yhtiöt seurasivat luonnollisesti, koska osakkeenomistajakapitalismi vaatii yritysjohtajia jahtaamaan korkeinta osakekurssia ja alhaisimpia kuluttajakustannuksia (ja mikä tärkeintä, siinä ei otettu huomioon negatiivisia ulkoisvaikutuksia työvoiman, ilmaston tai turvallisuuden alalla).
Mutta monopolivalta ei suinkaan ole vain Kiinan ongelma – tai todellakin pelkästään kansainvälinen. Sääntelyn purkaminen ja kartellilakien heikompi täytäntöönpano Yhdysvalloissa 1980-luvulta lähtien on johtanut yritysten äärimmäiseen keskittymiseen. Walmart myy yli puolet kaikista päivittäistavaroista joillakin alueilla maassa, Amazon hallitsee verkkokauppaa, kourallinen yrityksiä hallitsee elintarviketoimituksia, yksi rautatie (BNSF) lähettää 47 prosenttia kaikesta viljasta.
Nykyiset jättiläiset kasvavat yhä suuremmiksi ja voimakkaammiksi. JPMorgan osti taas yhden epäonnistuneen pankin.
Elintarvikkeiden inflaatio on nousussa, sillä vakuutusyhtiö Allianz laskee, että noin 10 prosenttia Euroopan noususta heijastaa korkeampien voittojen etsimistä. Tämän tekee mahdolliseksi se, että elintarvikeketjun keskeisiä osia hallitsee kourallinen toimijoita.
Keskittymistä vastaan neljän säännön idealla
Olen alkanut ajatella, että meidän pitäisi ottaa käyttöön uusi markkinaperiaate, jota Barry Lynn, Washington DC:n monopolien vastaisen ajatushautomon Open Markets Instituten johtaja, kutsuu ”neljän säännöksi”. Tärkeillä aloilla, elintarvikkeista polttoaineisiin, kulutuselektroniikkaan, kriittisiin mineraaleihin, lääketuotteisiin ja niin edelleen, minkään maan tai yksittäisen yrityksen markkinaosuus ei saisi olla yli 25 prosenttia. Lisäksi maiden tulisi soveltaa tätä sääntöä sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti.
Tämä olisi tapa, jolla kansakunnat voisivat tukea vapaata kauppaa, samalla kun ne voisivat rakentaa kestäviä toimitusketjuja. Se vaimentaisi globaalia kilpailua, jossa halpaa pääomaa virtaa ikuisesti paikkoihin, joissa on halvin työvoima ja alhaisimmat ympäristöstandardit. Se edellyttäisi tietysti WTO:n täydellistä uudistamista. Mutta se ei olisi huono asia, koska monien maiden mielestä se ei kuitenkaan toimi.
Tämä ei ole täydellinen ratkaisu. Mutta se on tapa aloittaa painopisteen siirtäminen kauppasodista, kylmistä sodista ja luokkasodista kaikkien näiden asioiden pääsyylliseen – liian paljon valtaa liian harvoissa käsissä. rana.foroohar@ft.com
Onko tällä mitään tekemistä Suomen pienten markkinoiden kannalta
Päivittäistavaramyynnin arvo Suomessa vuonna 2022 oli 21,6 miljardia euroa. Myynnin volyymi laski edellisestä vuodesta 5,2 prosenttia ja myynnin arvo kasvoi 3,7 prosenttia. Tiedot perustuvat NielsenIQ Päivittäistavaramyymälärekisteriin.
S-ryhmän päivittäistavaramyynti kasvoi 5,7 prosenttia edellisestä vuodesta. Sen markkinaosuus oli 47,0 prosenttia. K-ryhmän päivittäistavaramyynti väheni 0,2 prosenttia edellisestä vuodesta. Sen markkinaosuus oli 35,2 prosenttia. Lidlin päivittäistavaramyynti kasvoi 5,8 prosenttia edellisestä vuodesta. Sen markkinaosuus oli 9,8 prosenttia.
Pankkien markkinaosuudet Suomen Pankin tietojen mukaisesti ovat keksittyneet
| OP Ryhmä | 95 659 | 39 % |
| Nordea | 67 728 | 30 % |
Eli neljännes säännöllä olisi Suomessakin käyttöä. Nyt erityisesti huomaamme myös sen mihin Ran Foroohar viittaa:
Elintarvikkeiden inflaatio on nousussa, sillä vakuutusyhtiö Allianz laskee, että noin 10 prosenttia Euroopan hintojen noususta on seurausta korkeampien voittojen tavoittelusta.
