Mikko Rönnholm

Juhannuspuheet ja Muumit

Raija Haataja-Nurmisen facebook- kommentti osui:

Pirjon puheessa erityisesti ilahdutti kaikkien niiden meistä huolta pitävien työntekijöiden huomioiminen. Hyvä puhe!

Pirjo Majan, palvelualalla elämän työtään tekevänä tämän tietää kesäisen juhlan toisenkin puolen.

Pirjon puheessa oli runoja, josta nostan Muumipeikon juhannusrunon sen ajankohtaisuuden vuoksi; Muumit tulivat omaan Kailolaaksoonsa 30 vuotta sitten kuten artikkeli kuva kertoo.

Juhannuspuheessani vuonna 2011 pohdiskelin juhannusaihetta Muumipeikon runosta lähtien seuraavasti:

Juuri nyt meidän suuria kysymyksiä on Juhannussää. Tarkoitan, että meidän fokuksemme on omissa ja läheisten asioissa eli juhannuksen vietossa, johon säällä on suuri merkitys. Hyvä ystävämme Muumipeikko runoilee tämän yhden tyypillisen olotilan Juhannusrunossaan näin:

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

Tuon tähän – en vastapainoksi vaan toisenlaisen ajankohtaisen kirjallisuuslainauksen, joka liittyy Naantaliin. Lainaan päätoimittaja, kirjailija Raimo Vahteraa:

Naantalin on aurinkokaupunki. Naantali on maamme tunnetuin pikkukaupunki. Naantali on mainio matkailukaupunki. Naantali on idylli, jossa aurinko paistaa sateellakin.
Tämä teksti on otsikon
”Niin ei ole, vaikka siltä näyttää” alla.

Muumipeikko haluaa nähdä maailman sellaisena kuin se on tässä ja nyt.
Raimo Vahtera taas romaanissaan Kylmä idylli arvioi asioita analyyttisemmin, toteamalla, että idyllillä siis kolikolla on toinenkin puoli – eikä se ole niinkään idyllinen.

Molemmat näkökulmat ovat hyväksyttäviä lähestymistapoja. Molempia voi perustella ja mikä hienointa niitä voi harjoittaa myös lomittain tai peräkkäin eli on aika katsoa asioita laajasti monipuolisesti ja analyyttisesti ja on aika jolloin saa painaan päänsä ruhomattoon Muumipeikon tapaan.