Brics-maat ( Brasiliaa, Venäjää, Intiaa, Kiinaa ja Etelä-Afrikkaa) kokoontuvat Etelä Afrikassa.
Ja nyt kysytään ihmetellen ja peläten, mikä yhdistää, kun maat ovat niin erilaisia! Ja vielä eriskummallisemmaksi joukko tulee, jos viiden Brics-maan kutsu toteutuu ja ryhmään liittyvät Argentiinan, Egyptin, Etiopian, Iranin, Saudi-Arabian ja Yhdistyneet Arabiemiirikunnat.
Onkin johdettu Brics ( tiilet) sanasta ajatus, että kyse on tiilimuuri länttä kohtaan.
Pyrkiikö Kiina johtoasemaan Kalifiksi kalifin paikalle
Mahtimaa Kiina, jolla on takana menneisyydessä kukoistusta, mutta joka on painettu muiden siis lännen toimesta alennustilaan, on viime vuosina nousut nimensä mukaisesti keskusmaaksi. Sen taloudellinen menestys on yllättänyt – en ainakaan minä siellä 1985 käydessäni uskonut heidän esittelemien visioiden koskaan toteutuvan.
Olen innostuneena ihaillut kiinalaisten pragmaattista tapaa toimia ja saada aikaan taloudellista kasvua, josta ovat päässeet hyötymään kymmenet miljoonat köyhyydessä elävätkin. Myös läntisen maailman raha on ollut innokas sijoittamaan Kiinaan tietenkin omana ansaintalogiikkansa mukaisesti.
Mutta nyt tilanne näyttää epäilyttävältä, koska Kiina haluaakin lännen mielestä maailman ykköseksi ei vain taloudellisesti, mutta myös voiman käyttäjänä. Kiinan maailman laajuisia toimet nähdään monen keskeisyyden puheista huolimatta valtapyrkimyksinä. Ja me monet ihmettelemme, että eikö hieno menestys riitä ja että eikö voitaisi toimia siten, että kaikki hyötyisivät kehityksestä. Eli , että voisi olla maailma, jossa ei voiteta toisia alistamalla, vaan yhteisesti ja sääntöpohjaisesti toimien.
Tähän taustaksi kannatta miettiä mikä tässä on liikkeelle paneva voima. Tähän poh
dintaan tuo merkittävän näkökulman FT:n kolumnisti Janan Ganesh kolumnissaan vihan voimasta. Hän perustelee, kuinka viha on yleisesti politiikassa ja maailmassa vahvasti vaikuttava voima. Ja niinpä hän näkee, että näiden Brics maiden liimaksi nousee koettu vääryys ja kateus.
Jos on olemassa yksi liima, joka sitoo Bricsin eri kansakuntia, se on vääryys, jota ne kokevat: länsimaiden nykyistä ylivertaisuutta yhtäällä ja toisaalla menneisyyden suuruuden vähättelyjä vastaan. Ja vaikka katkeruus ei selitä kaikkea, on se aliarvostettu voima politiikassa ja elämässä.
Kunnioittaen maailmankaikkeuden tehokkaimman energian ydinvoiman kehittäjiä, niin jos osattaisiin hyödyntää, olisivat ihmisten viha ja kauna maailman kaikkeuden vahvimmat energialähteet. Nietzschekin ajatteli, että sillä saadaan maailman pyörimään. (Eikä hän edes ehtinyt nähdä, mitä se ajaisi hänen saksalaiset toverinsa tekemään suuressa sodassa tappionsa jälkeen.) Nykyaikaista Venäjää voi ymmärtää sen katkeruuden tunteen kutistuneen imperiumin suuruuden menetyksestä.
Suomessa sanotaan, että kateus vie kalatkin vedestä, ja että tunteena kateus ylittää kiimankin. Kuoleman syntinä kateus on kakkonen ja viha kolmonen.
Syntilistan ykkönen on kuitenkin ylimielisyys
Voisiko sanoa, että Läntisen maailman synti ylimielisyys on sytyttänyt esimerkiksi Brics- maissa kateuden ja vihan. Ylpeys käy lankeemuksen edelle sananlaskun mukaan, kun puhutaan ihmisistä. Ja niinkin on, että ei esimerkiksi vaaleissa ylimielisyydellä pärjää. Mutta viha, kateus ja kauna kantavat ja niiden hyväksikäyttö tuottaa liian usein liian hyviä tuloksia.
Henkilötasolla tämä vastenmielistä mutta harvemmin hengenvaarallista. Sen sijaan valtioiden välisissä suhteissa asenne on tuhoisa. Niissä nimittäin viha helposti johtaa sanoista kollektiivisiin tekoihin, joilla rikotaan niin uskontojen kuin kansainvälisten sopimustenkin periaatteita. Niistä aiheutuvat kärsimykset ja kuolemat ovat peruuttamattomia, katastrofeja. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tästä esimerkkinä.
Ja kannattaakin miettiä esimerkiksi sitä, mikä on tervettä; onko kansallinen ylpeys rakkautta omaan mahaan vai kumpuaako se vihasta muita kohtaan.
– Perussuomalaisia ehkä enemmänkin voi tarkastella tällaisella kansallismielisyys-versus-globalismi-ulottuvuudella tai jollakin muulla, Purra linjaa.
Kansallismielisyyteen liittyy mielihyvää kun taas globalismi edustaa tuntematonta pahaa. Helposti tämä kääntyy omahyväisyydeksi ja muiden väheksymiseksi jopa sortamiseksi.
Huomaamatta kääntyessämme sisään päin edistämme maailmaan, jossa ei ole yhteisiä pelisääntöjä, jotka tunnetusti ovat pienempien maiden turvallisuuden kannalta elintärkeitä.
Naton ja EU:n jäsenenä olemme todellisuudessa itsenäisempiä, kuin erillisenä ja liittoutumattoman. Vaikka emme liikaa luotakaan vieraan apuun on turvallisuutemme saman henkisten joukossa varmempaa.
Venäjä ei hyökkää Nato-maahan, sanoi Sanna Marin.
Turvamme ei kuitenkaan toteudu yksipuolisesti, siksi meidän on toimittava yhteistyön hengessä kaikissa asioissa.
Kultaisen säännön ajatus suhteissa muihin kannattaisi siis pitää mielessä. Se kuitenkin taitaa olla ainut tapa, joilla suomalaiset voivat maailmassa selviytyä. Koivistolaisittain sanottuna: Suomen idea pysyä hengissä.
