Otsikolla tarkoitan, että hän oli yksi meistä vuonna 1979 eduskuntaan tulleista, sillä hän jo silloin enemmän asioihin ja ympyröihin perehtynyt.
Esimerkiksi tämän päivän puheenaiheisiin liittyen; Tarja Halonen oli ennen eduskuntaa nousua maanpuolustuskurssin käynyt ja kuten tiedämme niin Rissalan onnettomuudesta Nököksi kutsutun tyttärensä odotuksen vuoksi välttynyt.
Nyt maksan vähän pottuja pottuina. Se kun kuuluu ystävälliseen kansakäymisen tyyliin.
Tarjalla oli tapana uhkailla kertovansa naantalilaisille minun punaisuudestani. Nyt puolestani sanon, että Tarja oli rauhan aktivisti, joka ymmärsi maanpuolustuksen välttämättömyyden ja ennen presidentti kauttaan.
Kirjoitin tällä palstalle, kun Tarja Halosen lopettaessa virkakauttaan vuonna 2012:
Tarja Halonen on avannut uuden ajan – siis puhkaisut lasikaton, kuten kuluneesti sanotaan. Mutta se on sitten muodollista, sillä nainen presidenttinä ei ole sen todennäköisempää jatkossa kuin ennenkään.
Suurin muutos oli ja on Tarja Halonen yksilönä tai ilmiönä, miten vaan halutaan. Hänessä oli sellaista suoraviivaisuutta ja vahvaa uskoa asiaansa. Son yksi osa, mutta sitten se toinen käytännöllinen pragmaattinen suhtautuminen ja tosiasioiden tunnistaminen ja tunnustaminen. Siitä syntyy erityistä.
Mutta vieläkin merkittävämpää on: Hän on mitä on.
Siksi on aivan erityisesti aihetta kuunnella hänen henkilökohtaista suhtautumistaan toimintaan yleensä ja siitä soveltaen politiikassa tekemiseen. Lainaan tässä Hannu Lehtilän kirjaa Tarja Halonen: Paremman maailman puolesta.
”Olen aina sanonut, ettei pidä haikailla muita juttuja, vaan tehdä tärkeä asia siitä missä on.
”Ajatellaan, että tuolla on käynyt tuuri, kun on päässyt tuohon ja tuohon asemaan. Et voi tehdä minkä tahansa paikan saamisella itseään tärkeäksi. Jotkut paikat antavat tekemiselle enemmän mahdollisuuksia kuin toiset. Mutta vanha sanonta on, että niillä korteilla pelataan, jotka kädessä on, pitää paikkaansa. Ei tule mitään, jos ajattelee, että kun minulla olisi tuon kortit, niin saisin tuon ja tuon aikaan. Suomalaisessa politiikassa on ongelma, kuvitellaan, ettei ihminen itsessään ole mitään, vaan asema on kaikki kaikessa.
”En kuvittele olevani historiallisesti tärkeä ihminen, mutta sanon, että on todella paljon paikkoja, jossa voi vaikuttaa. Mutta työ pitää tehdä itse. Pitää osata ja uskoa asiaansa.
”Pitää olla sielu mukana”
Niin totisesti on, jouluna syntyminen ei sitä tee vaan se kehittyy kodin, ihmisten ja isänmaan palveluksessa.
Tarja Halosen tapaaminen on iloinen asia.
Ja siitä hän voi olla ylpeä, vaikka se kuulukaan hänen tapoihinsa, että hänen kansaan tekemisissä olleet tietävät, että hän on kaikille samanlainen ilkikurinen, muta sydämellinen.
