Jos tosiasiat ja oma mielipide on ristiriidassa sen pahempi tosiasioille,
Tämä on Mauno Koiviston ja Pertti Paasion viljelemä viisaus näyttää olevan tällä hetkellä globaaleissa riskiarvioissa ykköshuolen aihe ja tähän viittaa Hesarin Annamari Sipilän jutun otsikointi ja siihen liittyvä kuva.
Sipilä jutussaan referoi WEF:n Davosin kokoukselle esiteltävää riskiraporttia, joka on koottu yrityseliitin kyselyssä viime syksynä.
Samaa aiheetta on laajemmin ja kriittisemmin käsitellyt Gillian Tett FT:ssä (Artikkelikuva otsikkonäkymästä; linssiväritys viitta jenkkeihin ei Suomeen mr!)
Pidemmällä aikavälillä 91 prosenttia näkee ”maailmanlaajuisten katastrofien riskin kohonneen” tai mikä pahempaa, ympäristökysymykset hallitsevat huolenaiheita yhdessä sosiaalisten konfliktien, sodan, kyberuhkien ja ”väärininformaation” kanssa. Ja tämäkin lukema saattaa olla liian iloista, koska tutkimus tehtiin syyskuussa – eli ennen viimeisintä Lähi-idän kiistaa.
Toistaiseksi niin masentavaa. Mutta tässä on jotain outoa: tämä synkkyys, joka näyttää vielä pahemmalta kuin vuoden 2008 finanssikriisin aikana, on ilmaantunut keskellä maailmantaloutta, joka ei ole niin tuhoisa. Päinvastoin, IMF:n viimeisin ennuste ennustaa 2,9 prosentin kasvua vuodelle 2024 – edellisiä vuosia alhaisemmaksi, mutta ei lamaan. Näyttää siis siltä, että WEF-eliitillä – kuten amerikkalaisilla kuluttajilla – on tällä hetkellä syvä psykologinen taipumus pessimismiin.
Hesarissa Annamari Sipilä kirjoittaa Davosin talousfoorumin riskiasiasta Suomea koskien:
Maittain katsottuna Suomen kohdalla painottui talous: taantuma, työvoimapula, julkisen sektorin velka, inflaatio sekä sosiaalisen yhteenkuuluvaisuuden rapautuminen.
Suomessa synkistely alkoi eduskuntavaalien yhteydessä, jolloin velkaantumisella peloteltiin ja verotuksen korkeutta kauhisteltiin.
Ja nyt kun ollaankin nähty, että velkaantumisen kuriin pano leikkaamalla ja veroja alentamalla onkin vaikeampi temppu.
Kun pientuloisten leikkauksia ei voi perustella sosiaalisesti eikä moraalisesti, siksi pitää syy löytää talouden välttämättömyyksistä eli ainoasta mahdollisuudesta.
Yritysjohtajat näkevät kapeasti
Maailman laajuisen yritysjohtajien synkkyyden syitä ei voi suoraan perustella maailman talouden tilaan. Se kasvaa 2,9 prosenttia IMF:n ennusteen mukaan eikä lamaa pidetä todennäköisenä:
Sen sijaan ilmassa on jotain yleisemmin aistittavaa ja siitä Gillin Tett kirjoittaa mm:ssa näin:
Toinen asiaan liittyvä tekijä on se, että vaikka Davosin osallistujat ennen luulivat historian kulkevan suoraa linjaa kohti lisää globalisaatiota, vapaiden markkinoiden kapitalismia, innovaatioita ja demokratiaa, kaikki nämä asiat ovat nyt hyökkäyksen kohteena. Maailma tuntuu järjettömän samanlaiselta kuin John Maynard Keynes kuvaili sata vuotta sitten teoksessa The Economic Consequences of the Peace – näyttää siltä, että ”edistys” ja historia ovat menossa päinvastaiseen suuntaan.
Onkin siksi otettava tähän lainaus Keynesin 1920 luvun mietteistä:
Meillä saattaa vielä olla aikaa harkita kurssejamme ja katsoa maailmaa uusin silmin. Sillä lähitulevaisuudessa tapahtumat ottavat valtaa, eikä Euroopan läheinen kohtalo ole enää kenenkään miehen käsissä. Tulevan vuoden tapahtumia eivät muokkaa valtiomiesten tahalliset teot, vaan poliittisen historian pinnan alla jatkuvasti virtaavat piilovirrat, joiden lopputulosta ei kukaan voi ennustaa. Vain yhdellä tavalla voimme vaikuttaa näihin piilotettuihin virtoihin – saattamalla liikkeelle ne opetus- ja mielikuvitusvoimat, jotka muuttavat mielipidettä. Totuuden väittämisen, illuusion paljastamisen, vihan hälventämisen, ihmisten sydämen ja mielen laajentamisen ja ohjauksen on oltava keinoja.
Keynesin mukaisesti nytkin olisi paikallaan saada liikkeelle opetus – ja mielikuvitusvirrat muuttamaan vääjäämättömiltä vaikuttavia liberaalin demokratian vastaisten voimien häikäilemätöntä propagandaa.
Suomen presidenttivaalit on tämän maailman vaalivuoden ensimmäinen mahdollisuus tähän!
Gillan Tett joka on itsekin FT:n johtavia toimittajia muistuttaa, että huonot uutiset myyvät paremmin kuin hyvät uutiset, ja tämän WEF-kyselyn kaltaisissa tutkimuksissa kysytään yleensä negatiivisista, ei positiivisista riskeistä. Viime vuosina on ilmaantunut verkkoaloitteita tämän torjumiseksi, mutta niillä on ollut vain vähän vaikutusta aikakaudella, jolloin huonot uutiset voivat levitä nopeammin ja levitä pidemmälle kuin koskaan ennen.
Siksi on arvokasta, että hän lehdessään vaivautunut tekemään kymmenkohtaisen optimismiin oikeuttavan luettelon:
Ensinnäkin tiede on tuomassa läpimurtoja uusiutuvassa energiassa, mikä saattaa vielä saada aikaan pelin muuttavan harppauksen vihreässä teknologiassa, varsinkin kun pelkästään vuonna 2023 vihreään energiaan investoitiin lähes 1.800 miljardia dollaria .
Toiseksi biotieteiden tutkimus kiihtyy, kun tekoälytyökaluja otetaan käyttöön. Tämä saattaa tuottaa pian lisää lääketieteellisiä läpimurtoja, ja sitä auttoi kokemus Covid-19:stä, joka opetti tutkijoita tekemään yhteistyötä rajojen ja instituutioiden yli ennennäkemättömässä mittakaavassa.
Kolmanneksi, kun maailmassa ennustetaan olevan 18 miljardia matkapuhelinta vuonna 2025, miljoonilla ihmisillä on nyt pääsy tietoihin ensimmäistä kertaa. Intian ”teknologiapino” osoittaa tämän taloudellisen osallisuuden ja koulutuksen kannalta.
Neljänneksi, tekoälyriskejä koskeva (oikeutettu) käsien vääntely herättää myöhässä keskustelua sääntelykehyksestä. Yksi viimeaikainen kehitys, johon ei kiinnitetty niin paljon huomiota kuin pitäisi, on se, että sekä Yhdysvallat että Kiina ovat tukeneet tätä koskevaa YK:n yhteistä aloitetta.
Viidenneksi, keskuspankit saattavat vielä toteuttaa määrällisiä tiukennuksia aiheuttamatta täysimittaista finanssikriisiä tänä vuonna. Määrällisen keventämisen vaikutus on ollut parempi kuin monet ihmiset (mukaan lukien minä) ovat odottaneet, ja sokit, kuten Piilaakson pankin romahdus, ovat olleet lyhytaikaisia.
Kuudenneksi, vaikka velkatasot ovat hälyttäviä, tämä ei ole (vielä) aiheuttanut kehittyneen maailman valtionvelkakriisiä, eikä se välttämättä synny lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä.
Seitsemänneksi inflaatio saattaa edelleen hidastua, kun toimitusketjun sokit helpottuvat (tai tarkemmin sanottuna yritykset sopeutuvat maailmaan, jossa niiden on hallittava niitä paremmin).
Kahdeksanneksi, pelko demokratiasta saattaa itse asiassa saada aiemmin itsetyytyväiset äänestäjät vihdoin taistelemaan liberaalien arvojen säilyttämiseksi. Puola osoittaa , että liukuminen itsevaltaan ei ole väistämätöntä.
Yhdeksänneksi huoli protektionismin taloudellisista riskeistä saattaa saada Pekingin ja Washingtonin vahvistamaan kaupallisia suhteita. Kyllä, maailmankaupan taso putosi viime vuonna. Mutta ne ovat edelleen lähellä ennätyskorkeutta, jopa Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä.
Kymmenenneksi, ja lopuksi, tyrannit, jotka kylvävät tuhoa tänään, eivät kestä ikuisesti. Ei edes Vladimir Putin, Venäjän presidentti, ole kuolematon.
Onko tämä lista epärealistinen? Olen toimittaja ja olen koulutettu olemaan kyyninen, ja WEF:n tunnistamat vaarat ovat todellisia. Mutta olematta Pollyanna tai ei. ( pollyannaisiksi tai positiivisuuspuolueelliseksi kuvataan ihmisten taipumusta muistaa miellyttävät asiat tarkemmin kuin epämiellyttävät )
kehottaisin kyselyihin lisäämään ”positiiviset riskit” -osion kyselyynsä ensi vuonna. Se ei ehkä tartu otsikoihin, mutta sijoittajat voivat pitää sen vielä mielenkiintoisempana.
