Ehdokkaita koetellaan – Luokalla ohjelma on kovin tentti

Olen politiikan semiprofessionaalinen  seuraaja. Tällä silmällä ja korvalla seurattuna vaalikamppailu näyttää arvokkaalta kilpailulta ei taistelulta.

Sitten muutamia huomioita vaalitenteistä:

Suuret vaalitentit ovat kiduttavia; yhdeksän henkeä on liikaa eikä siinä millään synny  keskustelua pikemminkin ne ovat toimittajien itseään korostavia show-tapahtumia.

Yksittäisisä tenteissä on paremmat mahdollisuudet: Tiiviin puheen pitämine ei ole huono, kun sen sijaan tentissä usein huomaa tenttaajien epätasaisuuden. Mutta kyllä näissä kuitenkin vastauksiakin saa. Sen sijaan tenttejä seuraavat nk. asiantuntijat ”päivystävät dosentit” ani harvoin avaavat mitään oleellista.

Ehdokkaat luokalla on  ollut mukavin ohjelma. Se on hyvin valmisteltu ja tilanne etenee kiinnostavasti ja  monessa kohdassa on viihdyttäviä heittoja ja sitten taas kovia kysymyksiä ja teräviä kommentteja. Asiaa tulee esille fiksussa muodossa.

Alex Stubb oli tässä leikissä luonteva, mikä korostui  korostui kun seuraava esiintyjä oli  Sari Essayah.
Ei Alexkaan kaikissa pärjännyt; pikakysymyksistä tuli tulokseksi 1/5. Ja sitä surkutellessa hän sai oppilaan  kannustavan kommentin:  ”Kyllä  siinä oppi kuitenkin”.
Lasten reaktiot olivat fiksuja ja kohteliaita. Sanoisin, että ainakin heidän kohdallaan koti ja/tai  koulu ovat osanneet valjastaa sosiaaliset lahjakkuudet.
Lasten tehtävät ovat opettavaisia esimerkiksi  se, että miten maapallon resursseja käytetään eri maissa. Meidän tavalla elämiseen tarvittaisiin monta maapalloa.

Mitä on 5 potenssiin 3 eli mitä on 5x5x5 Ja se on 25×5=125

Tämä oli siksi hyvä kysymys, että tietämisen lisäksi pitää ymmärtää.  Eli siksi, että lukemisen, monia kielien puhumisen lisäksi pitää olla jokin käsitys luonnontieteistä ja matematiikasta ihmisillä, jotka joutuvat tekemään päätöksiä.