Presidentti Sauli Niinistön suosio on ollut pitkää 90 prosentissa ja ylikin.
Kun G 7 maiden johtajien lukemat ovat alle 50 prosentin, eikä kysymys ole vain Joe Bidenin iästä vaan syyt ovat syvemmällä. Näin kirjoittaa FT:ssä Ruchir Sharma
Kyselyt osoittavat, että kehittyneiden talouksien äänestäjät menettävät uskonsa siihen, että moderni kapitalistinen järjestelmä voi luoda mahdollisuuksia kaikille, ja he ovat yhä taipuvaisempia uskomaan, että ”ihmiset voivat rikastua vain muiden kustannuksella” . Useimmat näkevät itsensä ”muina”. Vuonna 2023 niiden ihmisten määrä, jotka odottavat olevansa parempia viidessä vuodessa, saavutti ennätysmatalin, alle 50 prosentin kaikissa 14 Edelman Trust Barometer -tutkimuksessa tutkitussa kehittyneessä maassa. Optimistit olivat vähemmistönä kaikkialla. Edes nousevien osakemarkkinoiden positiiviset fiilikset eivät kannusta ihmisiä finanssimaailman ulkopuolella.
Tämä lupaa pahaa vakiintuneille toimijoille, sillä monissa johtavissa demokratioissa järjestetään tänä vuonna kansalliset vaalit. Vielä 2000-luvun alussa vakiintuneet edustajat voittivat 70 prosenttia uudelleenvalintatarjouksistaan; viime aikoina he ovat voittaneet vain 30 prosenttia. Perinteisen etunsa palauttamiseksi vakiintuneiden operaattoreiden on tunnustettava, että taloustietojen ja poliittisen tuen välinen yhteys on katkennut. Äänestäjät reagoivat pitkän aikavälin laskuun ja etsivät uusia korjauksia.
Ajattelemisen aihetta meilläkin vaikka pienen Suomen geopoliittinen tilanne on erikoinen ja johtojärjestelmä on toinen; presidentti on politiikan ulkopuolinen.