Vanhoja muisteleva oikeistodemariksi kutsuttu säpsähtää, kun oikeistodemarisuus mainitaan. Ennen siksi, ettei se tiennyt mitään hyvää. Nyt kiinnostaa kuka ja miksi?
Teknologiateollisuuden viesti on kiinnostava – jotain viestiä yritetään lähettää näin ristiriitojen aikoina.
Mutta lukekaa Marjo Ollikaisen Snellmanin päivän kolumni Demarista
Kun aavistelen, että teknologiateollisuus yrittää rakentaa jotain nyt on kovalla kiireellä ja hallituksen johdolla rakennettu, niin pistin kommentin, jonka pääväite on, ettei kysymys ole demareiden sisäisestä eriseuraisuudesta; ainahan on johtopaikoista kilpailtu ja kilpaillaan, mutta linjaristiriidoista ei ole kysymys eikä Suomen asioiden hoidon esteenä ole SDP. Kyllä syypää on Purran hallitus.
Siksi alla on kirjoitus, jossa kerron mukana olleen näkemyksen:
Nostalgiaa
Vuonna 1980 taisi olla kun Seppo Tikka pamfletissaan kirjoitti, että silloisessa eduskuntaryhmässä ei ollut kuin kolme oikeistodemaria: Veikko Helle, Eino Loikkanen ja Mikko Rönnholm. Veikko Helle oli fraktion johtaja ja minä jäsenhankkija . Parikymmentävuotta myöhemmin Veikko sanoi, että ei enää tarvita jäsenhankintaa; kaikki ovat meidän linjoilla. Oikeistodemareiden pahin synti oli pitkään suhtautumien asevelihenkeen. Venäjä on tehnyt tehtävänsä, tannerilaisiakin haluavat useimmat taas olla.
Ja sitten markkinatalous; se ui takaisin jo Korpilammella Sorsan toimesta 1970-luvun lopulla ja nykyisin se on hyväksytty puolueen linjaksi.
Velan ottaminen oli Tannerille kauhistus, ja itsekin muistan olleeni kovin tiukan valtion talouden kannalla. Mutta onko se sittenkään jakava tekijä.
Kyllä eriarvoisuuden ja erityisesti talouden voittaja vie kaiken ajattelu ja ilmastoasiat ovat tärkeitä – välttämättömiä – ja vaativat uusia linjauksia.
Joten kyllä niitä demareita on, joilla on niin paljon järkeä, että ymmärtävät valtion taloudenkin hoitamista, mutta ei millä tahansa hinnalla.
Kuluneesti on sanottu, että velkaakin pahempi perintö on rauhaton maailma ja kelvoton maapallo.
