Suomen pronssi- ja rautakautiset muinaislinnat ovat kiehtovimpia maastossa edelleen näkyviä jälkiä esihistoriallisesta ajasta. Harri Ahosen kirja opastaa retkeilijän ja luonnossa liikkujan tutustumaan näihin mielenkiintoisiin kohteisiin.
Meren, järvien ja jokien rantamailla kohoavat muinaislinnat hallitsivat maisemaa Suomessa noin tuhat vuotta sitten. Linnavuorien eli muinaislinnojen ketju levittäytyy kuin kilpi läntiseltä Uudeltamaalta Kokemäenjoelle saakka. Niitä kohoaa myös Vanajavesistön sekä Päijänteen ja Saimaan jylhillä rannoilla.
Suomessa muinaislinnoja rakennettiin pronssikauden loppupuolelta aina keskiajan alkuun asti, ja Museovirasto on arkeologisissa kartoituksissaan vahvistanut niitä olevan ainakin 80 – mahdollisesti jopa enemmän. Linnavuoria tarvittiin rantojen vartiointiin ja puolustukseen erityisesti myöhäisrautakauden (n. 800–1200) levottomalla viikinkiajalla, jolloin ryöstöretket uhkasivat usein rannikoita. Monet muinaislinnoista saattoivat olla käytössä vielä keskiajan alkupuolella, kun Ruotsin ja Novgorodin valtakamppailu ulottui nykyisen eteläisen Suomen alueelle.
Mielenkiintoine yksityiskohta liittyy tähän kuvan Pisamalahden Linnavuoreen, joka niin paikallisten kuin kohteessa vierailevien mielissä liittyisi erityisesti Suomen ja Venäjän väliseen vihan pitoon. Nyt on kuitenkin muistutettu, että ”linnoitus” oli rakennettu alkujaan hämäläisten hyökkäyksiä vastaan.
Heimot vastakkain tuntuu mahdottomalta, olemmehan kaikki suomalaisia. Koti, uskonto ja isänmaa on noussut taas esille, kun kasallisuusaatteella on ulkoisesta paineesta ja poliittisesti kysyntää. Mutta voisiko ajatella, että seuraava yhtenäisyyden ympäristö olisi Eurooppa.
Kun suomalaiset ymmärsivät kansallisen Suomen olevan kulttuurisesti mutta myös turvallisuuspoliittisesti heimojen yhteisen edun sanelema. Eli voisimmeko samaa linjalla tulla eurooppalaisiksi
