Monina vuosian 40 vuotta sitten juhannusaattona soutelin Anttonin kanssa Väskiin KUVASSA NÄKYVÄLLE HÄNEN LEIRIPAIKALLEEN tervehtimään Kaitsua.
Hieno vastaanotto ja Anttonille oli limpsat varattu.
Poikkesin nyt SAMALLA PAIKALLA:
Ei ollut juurikaan jälkiä ; vanha toteemikin oli lahonnut ja siirtynyt luonnon kiertokulkuun. Kaitsu puolestaan oli alkuvuodesta – nyt vasta kuulin – siirtynyt ikuiseen kotiin.
Rauhaa toivotamme!
Kiitos Mikko Kaitsun muistamisesta. Kaj Törnqvist on ansainnut muistosoudun. Meiltä kaikilta, jos osaisimme soutaa.