125 vuotias SDP elää myös, mutta erisanaisuus ei ole yhteisen asian esteenä:
Puolue on aina elänyt ja kehittynyt, kuten Demokraatin päätoimittaja kirjoittaa:
Uudistusrohkeudessa kannattaakin ottaa mallia liikkeen esiäideistä ja -isistä. SDP uskalsi heivata alkuperäisen Työväenpuolue-nimensäkin romukoppaan jo vuonna 1903, koska sen katsottiin rajaavan jäsenkuntaa turhaan “pelkkiin” ruumiillisen työn tekijöihin.
Sosisaliratti tunnetaan Punaisesta viivasta
Se kertoo, ettei nimen omaksuminen ollut helppoa. Tuskinpa valintaa olisi tehty, jos silloin olisi ollut käytössä nykyiset mielipidekartoitukset. Päätoimittajan arviossa on osa selitystä, mutta kun ohjelmakin oli kansainvälistä lainaa, niin arvelen ylirajojen ulottuvan yhteistyön maailmankin siinneelleen mielessä.
Naantalin Työväenyhdistys täyttää tänä vuonna 130 vuotta.
Yhdistyksen nimen kohdalla on ollut keskustelua nimen sopivuudesta – juuri päätoimittajan mainitsemisista syistä eli siitä, että sosialidemokraattisten periaatteiden hyväksyminen voi estyä kokemalla yhdistys työväen siis vain duunarin edunvalvojana.
Nimeä ei kuitenkaan ole muutettu historiallisista syistä. Yhdistyksessä on uskottu / toivottu, että valistuneet ihmiset ymmärtävät nimen olevan kunnianosoitus perustajille ja yhdistyksen myöhemmille linjan vetäjille.
Henkilökohtaisesti olen pitänyt yhdistyksen perimmäisenä tarkoituksena niin alkuaikojen wrightiläisyyden kuin etuja valvovan joukkopuolueena perimmäisenä tarkoituksena olleen ja olevan ihmisen vapauttaminen täyteen elämään.
Valveutuneisuuden lisääminen, osallistumisoikeuksien laajentaminen ja kaiken sorttisista kahleista vapauttaminen on yksilön ja yhteiskunnan kehittymisen edellytys kaikilla tasoilla kodista, työpaikoista lähtien koko maailmaa koskevaksi on ei lopullisena päämääränä vaan jokapäiväisenä toimintamallina.
Hyvä itsetunto kykenee itsekritiikkiin, kieltämättä menneisyyden kestäviä arvoja. Työväen-sana on kaunista suomen kieltä, joka perustuu yhteiskunnallisen elämän perusarvoon, työhön. Edunvalvontakulttuurissa puhutaan palkansaajasta, joka on kansantaloudellisesti kaiken kattava, mutta kulttuurisesti kapea käsite. 53 prosenttia palkansaajista on yliopisto- tai amk-koulutettuja, 47 prosenttia ammattikoulutuksen saaneita. Kumpikin ryhmä on historiallisesti työväkeä. Ilman poliittista kannanottoa: työväki ilmaisee tiettyjä asioita edelleen historiallisesti pätevämmin kuin palkansaaja.