Rana Foroohar kirjoitttaa viisaasti
Ihmiset kutsuvat tätä usein teollisuuspolitiikaksi. Mutta voit kutsua sitä myös järjestelmäajatteluksi, mikä tarkoittaa ongelmien ratkaisemista ei yksittäistapauksina vaan osana laajempaa strategiaa, joka yhdistää pisteet, jotta voidaan käsitellä perimmäisiä syitä oireiden sijaan. Tässä tapauksessa pisteet ovat taloudellisia ja poliittisia, ja ne osuvat eri aiheisiin, maantieteellisiin ja sektoreihin.
Systeemiajattelu on paljon yleisempää sellaisilla aloilla kuin sotilaallinen strategia ja tekniikka kuin taloustieteessä. Mutta se on jotain, mitä Harrisin ja hänen tiiminsä on omaksuttava, jos hän voittaa presidentinvaalit.
Vaaliteemaksi liian systemaattista ajattelua vaativat teemat, jotka ovat monitahoisia ja joiden vaikutuksia on vaikea arvioida, sopivat huonosti – ikävä kyllä. Itse muistan epäonnistuneeni maatalousasioihin 1987 vaaleissa. Yritin esittää, että kallis ruoka esimerkkinä sokeri on järjestelmän vika eikä viljelijän ahneutta ja laiskuuta eli että viljelijät voivat saada mitä heille kuuluu, kunhan vältetään ylituotantoa. Mutta ei tämä mennyt perille; sen sijaan sain maaseudun vastaisien edustajan leiman.
Siis ensin on voitettava vaalit.
Kuten tiedämme, se USA:ssa tapahtuu bensapumpulla. Suomessakin Perussuomalaiset ovat tätä matkineet eikä ihan huonoin tuloksin heidän kannalta, vaikka siitä sitten tuleekin veronmaksajille lasku myöhemmin ja vaikka siitä ympäristö ja Neste kärsivät.
Siitä huolimatta olisi hyväksi, jos jaksettaisiin nähdä Suomessakin asioita muiltakin kannoilta, kuin kinastelemalla rasismista identiteettipolitiikan ilmentymänä. Siinä kisassa tahtoo käydä niin, että hyvää tarkoittavat ihmiset palvelevat niitä, jotka väittävät Suomen ongelmien juurisyiden olevan maahanmuuttajissa.
Siksi pitää politiikassa tehdä kotiläksyt kunnolla myös siltä osalta , että ymmärtää kilpakumppaneiden perimmäiset ajatukset.
