Kun puoluekannatus mittauksia lueskelee, niin yrittää – vaikkei se helppoa ole – nähdä jotain trendejä pienemmistä värähdyksistä, jotka kertoisivat suuremmista yhteiskunnallisista liikkeistä.
Ensinnäkin nyt kun Suomen hallitus on keskeisimmäksi tavoitteekseen asettanut erityisesti valtion velkaantumisen vähentämisen, niin on mielenkiintoista lukee IMF:n artikkeli, joka kertoo, että politiikassa suuntaus on ollut pitkään julkisen talouden kasvattamisessa.
Siis Suomen oikeistohallitus on kääntämässä paradigmaa. Taitaa olla ylivoimaine tehtävä, vaikka perusteita löytyykin sille, että rajansa kaikella eli julkisen talouden laajentamisellakin velaksi.
Sen sijaan julkisen taloudenkasvun paineet ovat tällä hetkellä vahvasti militaristisella suunnalla ja se näkyy, että Kokoomuksen häkkäslaisten kypärän remmit kiristävät.
Tällä palstalla on toivottu ehkä turhaan, että Petteri Orpo tekisi kuten 30-luvulla J.K. Paasikivi IKL:n suhteen ja irtaantuisi perussuomalaisista.
Tämä olisi välttämätöntä, että epädemokraattiselle kehitykselle saataisiin toppi. Maalaisliitosta ja Edistyspuolueesta löytyi tuolloin ryhtiä valita blokkirajat ylittävä hallitusmalli. Nyky keskustan on vaikeaa saada mukaan tällaiseen porukkaan, kun siellä on viehtymystä oikeistosuuntaukseen. Siksi näyttää, etä Suomikin kuten monet maat on jakautumassa vastakkaisiin blokkeihin ja siitä ei hyvää seuraa.
