Mikko Rönnholm

Kun kohtuus on liian vähän

Juffe 29241102

Juffe Vikatmaa oli aikoinaan kadehdittava ilmiö– valitettavasti en häntä henkilökohtaista tavannut.  Sen sijaa hänen innokkaita kannattajia oli koulu ja opiskelukavereissa runsaasti. He olivat löytäneet messiaanisen idolin, sen muistan. Hän oli paras monin – kaikin- superlatiivein.

Hänen kuolemansa oli uutinen, mutta muistiini se ei ole jättänyt tunnistettavaa jälkeä. Oikeastaan muistan vaan, että Arto Lampinen nousi hänen tilalleen ja että silloin ruvettiin puhumaan Ike Kanervasta.
Arto oli vanhan kypärälinjan, Huhtamäen juristi ja Ike vasemmalle ja neukkujen suuntaan suhteita rakentava nuorisoliittolainen. Juffen saappaisiin heistä ei ollut.

Kirja on yksilötarinana koskettava, tuntuu romaanilta. Se puoli vetää lukemaan politiikasta vähemmän kiinnostuneet . Kirjassa on  draaman kaarta ja traagisuutta.

Juffe  oli synkkä tarina kodista, uskonnosta ja isänmaasta.

Kirjan esittely Parempi – paras   tuo mieleen muutamia niin kutsuttuja yleisiä viisauksia:

  • Paras on hyvän pahin vihollinen,
  • Juristista kyseen ollen – mikä ei ole kohtuus ei voi olla lakikaan.
  • Voit olla paras, primus inter paras  mutta et tieteessä ja politiikassa samanaikaisesti:
  • Niemand kan zwein Herren dienen.
Mutta poliittinen ilmiö; remonttimies.

Remonttimies  on fiksu vaalislogaani ja kun siihen liitetään haalarit, lakikirja ja urheilullinen varsi, niin se ei ollut hyvä, vaan paras.
Puoluetoverini Paula Eenilä pääsi lähelle samaa  vaaleilla kutreilla työsuojelujuristin kypärän alla.
Loistavat arvosanat ja vaalimenestys on kova cocktail; se vaikuttaa, se huumaa.

Mikä sitten oli remonttimiehen idea

Se oli mielestäni kopio SDP:n Paasion -Sorsan  uudesta linjasta: Kekkosen tukeminen ja  neuvostosuhteisiin pääseminen  varmistaa hallituskelpoisuuden ja mahdollisuuden toteuttaa yhteiskunnallisia uudistuksia kuten  kansanterveyttä ja peruskoulua. Tavallinen maisteri Kalevi Sorsa oli tämän jo keksinyt.

Kokoomuksen remonttiryhmän ideassa oli kuitenkin pari pahaa heikkoutta: Uuden puolueen muodostaminen ja Ahti Karjalaisen kuningastiehen luottaminen. Ja siksi, vaikka sosiaalisessa markkinataloudessa  oli ideaa ja vaikka KOP:n pääjohtajan Matti Virkkusen haastaminen osoitti rohkeutta, niin ei ainakaan jälkeen päin arvioiden toiminta vaikuttanut pyyteettömältä.
Oman uran rakentaminen yhtäällä ja toisaalla naiivi ripustautumine Kepun K-linjalaisten kanssa ei ollut vakuuttava. Ja pahinta oli tietenkin kiire, politiikan maratonissa on juoksun kanssa samoja piirteitä: Lahjakkuus ja hyvä harjoittelu eivät riitä, pitää sietää myös kipuja. Urheiluun liittyy toinenkin vertaus, jota palloilu harrastanut Juffe ei muistanut: Tarvitaan joukkue ja kavereita, joiden pitää myös tehdä maaleja.

Kirjaa voi suositella kirjana sinänsä ja sitten erikoisesti kaikille lahjakkaille tai sellaiseksi itsensä kokeville luettavaksi. Kirja on poikkeuksellisen ansiokas.

Mikko Rönnholm

Säätiön puheenjohtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.


Mikä on Naantalin Työväenyhdistys?
Mitä on sosialidemokratia?
Lue tästä
Esittely

Naantalin sosiaalidemokraatit tiedottaa

Blogi

Seuraa somessa