”Ihmisen äly”, kulttuurikriitikko Neil Postman kirjoitti kerran, ”on luonnon hauraimpia asioita. Sen häiritseminen, tukahduttaminen tai edes tuhoaminen ei vaadi paljon.”
Näin alkaa FT:ssä Sarah O’Connorin artikkeli lukutaidon huonosta kehityksestä.
https://www.ft.com/content/e2ddd496-4f07-4dc8-a47c-314354da8d46
ja juttu jatkuu:
Vuosi oli 1988, entinen Hollywood-näyttelijä oli Valkoisessa talossa, ja Postmania huolestuttaa kuvien valta-asema amerikkalaisessa mediassa, kulttuurissa ja politiikassa. Televisio ”ehdottaa mielemme ymmärtämään maailmaa hajanaisten kuvien avulla ja pakottaa muut tiedotusvälineet suuntautumaan siihen suuntaan”, hän väitti esseessä kirjassaan Conscientious Objections . ”Kulttuurin ei tarvitse pakottaa tutkijoita pakenemaan tehdäkseen heistä impotentteja. Kulttuurin ei tarvitse polttaa kirjoja varmistaakseen, että niitä ei lueta. . . On muitakin tapoja saavuttaa tyhmyyttä.”
Ja siiten kerrotaan synkän lukutaitokehityksen kehityksestä. Suomi on poikkeus ja kerrankin hyvään suuntaan !
Verrattuna viimeiseen vuosikymmenen takaiseen arviointiin lukutaidon kehitys oli silmiinpistävää. Pätevyys parani merkittävästi vain kahdessa maassa (Suomessa ja Tanskassa), pysyi vakaana 14 maassa ja heikkeni merkittävästi 11 maassa. Eniten heikkeni Koreassa, Liettuassa, Uudessa-Seelannissa ja Puolassa.
Korkea-asteen koulutuksen saaneiden aikuisten (kuten korkeakoulututkinnon suorittaneiden) lukutaito heikkeni 13 maassa ja kasvoi vain Suomessa, kun taas alle keskiasteen koulutuksen saaneiden aikuisten lukutaito heikkeni lähes kaikissa maissa ja talouksissa. Singaporessa ja Yhdysvalloissa oli suurin eriarvoisuus sekä luku- että laskutaidon suhteen.
Nyt puhun omiani: Suomen vaikea kieli on yksi tausta syy. Suomessa koulutus kansakoulusta peruskouluun on ollut toinen perusta, jolla on rakennettu. Kirjastolaitos ja sanomalehdistö kotiin tuotuna poikkeavat muista maista Suomessa edukseen – toistaiseksi.
Tässä yhteydessä haluan muistaa kymmenen vuoden takaista vuonna 1965-valmistuneen ylioppilasluokkamme vuoden 2015 stipendipäätöstä: Viime vuonna edesmennyt luokkatoverimme äikän ope Helena Sohlman ehdotti, etä kerätyt varamme sijoitetaan koulun kirjahankintoja tukemaan. Hän oli kaukaa viisas – siitä kunnia hänelle!
Lukutaidottomuus näkyy politiikassa
Vaikutukset politiikkaan ja julkisen keskustelun laatuun ovat jo ilmeisiä. Näitäkin oli ennakoitu. Vuonna 2007 kirjailija Caleb Crain kirjoitti artikkelin nimeltä ”Twilight of the Books” The New Yorker -lehteen siitä, miltä mahdollinen post-lukutaitoinen kulttuuri voisi näyttää. Hän kirjoitti suullisissa kulttuureissa kliseitä ja stereotypioita arvostetaan, konflikteja ja nimittelyjä arvostetaan, koska ne ovat mieleenpainuvia, ja puhujat eivät yleensä korjaa itseään, koska ”vain lukutaitoisessa kulttuurissa menneisyyden epäjohdonmukaisuudet on otettava huomioon. ”. Kuulostaako tutulta?
Kysymys siitä, voisiko tekoäly lievittää tai pahentaa ongelmaa, on hankalampi.
MIT:n taloustieteen professori David Autor on jopa väittänyt, että tekoälytyökalut voisivat antaa useammalle työntekijälle mahdollisuuden suorittaa korkeampaa pätevyyttä vaativia rooleja ja auttaa palauttamaan ”Yhdysvaltain työmarkkinoiden keskitason ja keskiluokan sydämen”.
Mutta kuten Autor sanoo, tarvitset kunnollisen perustan, jotta voit hyödyntää työkalua taitojensa ”tason nostamiseen”. Ilman sitä Schleicher on huolissaan siitä, että ihmisistä, joilla on huono lukutaito, tulee ”valmistetun sisällön naiiveja kuluttajia”.
Toisin sanoen, ilman omaa vankkaa taitoa koneen tukemisesta on vain muutama askel siihen, että olet siitä riippuvainen tai sen alainen.
Kansan tietämättömyys oli työväenliikkeen alkuaikoina este saada alistetut työläisjoukot tiedostamaan asemansa ja ymmärtämään, että asemaa ja olosuhteita voidaan parantaa yhteisvoimin. Siksi lähdettiin vaatimaan kunnollista oikeudenmukaista palkkaa ja kunnon työoloja, mutta myös julkista ja ilmaista koulusta ja kulttuuritarjontaa, jotta yksilöt voisivat vapautettuna alistetusta tuotantovälineen asemasta elää turvallisessa yhteiskunnan yhdenvertaisina ja täysivaltaisina jäseninä.
Ja nyt meistä uhkaa tulla koneista riippuvaisia ja jopa koneiden alaisia, kuten artikkelin kirjoittaja kuvaa.
Toivomme on ihminen itse.
Erityisesti demokraattisen järjestelmän kansalaisten valitsemien edustajien siis lainsäätäjien on oltava valppaana:
Heidän on uskallettava puolustaa heikkoja ja vastustaa vahvojen siis voiman ja rahan ylivaltaa.
siis Putinismia ja Trumpismia
MR 27.12.2024
