- Jos haluatte ihmisten
rakentavan teille ratsastajapatsaan, teidän täyttyy tehdä tämän, sanoi Valéry Giscard d’Estaing kiiruhtaessaan
kollegoitaan tekemän päätöksen tulevaisuuden Euroopasta. Entinen Ranskan presidentti
huomautuksellaan kertoo siitä mentaliteetista, jolla tämän päivän suuri euro-sotku
luotiin. - Eurokriisistä
syytetään kolmea tahoa: Saksaa, Etelä Eurooppaa, tai anglosaksista
finanssimaailmaa. - Saksaa
syytetään eteläisissä maissa. Il Giornalen lehden etusivulla puhutaan ”neljännestä valtakunnasta”
! Mutta ei vain etelässä, vaan myös arvostettu britti talouskommentaattori
kirjoitti: ”Kukaan ei ihmettele, että Saksasta on tullut Euroopan suurin uhka. Kaiken
kaikkiaan , näin on tapahtunut kahdesti vuoden 1914 jälkeen”. - Pohjois-Eurooppa
Saksa, Hollanti ja Suomi luulevat tehneensä kotiläksynsä kunnolla painamalla
läpi tuskalliset reformit. Pohjoinen tarina kuulu, että kriisi on etelän tuhlareitten
ja korruptoituneitten vika. He laiskottelevat kovaa työtä tekevien pohjoisten
naapureiden laskuun. Hollannin vapauspuolueen Geert Wilder syytti maansa pääministeriä, että hän on orjamaisesti
polvillaan Italian ja Espanjan mafian edessä. Epäluottamus ja turhautuneisuus
etelä Eurooppa kohtaan on yleistä. - José Manuel Barroso
huomautti G20 kokouksessa , että kriisi ei ole eurooppalainen, vaan se on peräisin
Pohjois-Amerikasta ja meidän finanssisektorimme on saanut tartunnan vääränlaisesta
käytännöstä - Tässä olisi kompromissi,
mieluummin kuin toisiaan syyttämällä, eurooppalaisten tulisi syyttää suuria eurooppalaisia.
sellaisia miehiä kuin Helmut Kohl ja
Jacques Delors olivat suuria muista
syistä: Delors rakensi yhteiset sisämarkkinat ja Kohl yhdisti Saksat. Sen
jälkeen he jatkoivat suurta visiota tosin
ohittaen vastaväitteet , jotka kyseenalaistivat yhteisen valuutan toimimisen
niin erilaisissa talouksissa. Tämän päivän Euroopan elämä on heidän ylimielisyyden
syytä.
Yllä on vapaasti lainattu Gideon Rachmanin syytekrijelmää.
Syyttäminen on tietenkin
jälkipolvien etuoikeus. Tikulla silmään niitä tai se on sitä suurinta
imelyyttä. Mutta näinhän asioiden on tapana mennä. Ja mikäpä siinä, jos tällä
tavalla avautuu jotain uutta ja jos näin saadaan katseet kääntymään eteenpäin