Kaikki me sen tiedämme kumpi vetoaa katsojaan enemmän; nuhruinen koditon, sätkä suupielessä vai hymyilevä lapsi.
Mikä saa yhteiskunnassamme aikaan syrjäytymistä, vaikka on tarjolla monenlaisia
ammattilaisia, yhteisöjä ja tapaamisia, joissa on mahdollista huomata ja
puuttua. Onko syynä kiire, resurssipula vai mikä? Ratkaiseeko lisäraha
syrjäytymisen ongelmia. Jos ei, niin mikä sitten ratkaisee?
Vastaus voisi olla hyvin yksiselitteinen, ainakin näin
teoriassa. Opetellaan luottamaan omaan ammattitaitoon, jotta opitaan
priorisoimaan. Priorisoimaan mitä ja kenen näkökulmasta? Eikö asiakkaan
näkökulmasta priorisointi tarkoittaisi oikea-aikaisen hoidon ja hoitoon pääsyn
mahdollistamista? Ammattilaisen näkökulmasta tämä tarkoittaisi sitä, että
opetellaan uusia työtapoja ja tehostetaan ennaltaehkäiseviä työtapoja? Kaikki nämä siis tuttuja virsiä, miksi me ei
sitten priorisoida ja säästetä? Tämähän on helppoa, vai onko sittenkään?
Uskonkin, että säästöjen kartuttamiseksi tarvitaan asiakkaan
juoksuratojen muuttamista yhdeksi ja samaksi kiertäväksi radaksi, jossa
ammattilaiset juoksevat samaa rataa asiakkaan vierellä, välillä rinnalla
suurempi joukko ammattilaisia, välillä vähäisempi määrä, omaisia ja läheisiä
unohtamatta! Tärkeintä kuitenkin, että yksi ja sama ammattilainen juoksee tämän
yhden radan jatkuvasti asiakkaan vierellä kulkien alusta loppuun saakka.
Tällainen vastuun ottaminen on priorisointia, tällöin ei odoteta, että ’se
joku’ tulee ja hoitaa asiat kuntoon, vaan autetaan ja ohjataan oikea apu,
oikea-aikaisesti asiakkaalle. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että yhden ja
saman ammattilaisen tarvitsisi kaikkea omalla ammattitaidollaan hoitaa, vaan
tietoa muiden työstä ja tämän tiedon saattamista asiakkaan parhaaksi. Enää ei
riitä, että ohjataan asiakas luukulta toiselle, vaan tarvitaan ammattilaisten
ohjaamista asiakkaan ympärille, jotta yhdessä voidaan priorisoida kenen apu on
sillä hetkellä se paras ja kuka juoksee missäkin radan kohtaa!
Tämä vaatii uudenlaisen työkulttuurin ja työ-otteen
sisäistämistä, erityisesti sitä, että lähtökohtaisesti ajatuksena olisi ’miten
saamme asiat paremmin sujumaan omilla työjärjestelyillämme’ eikä niinkään
asenteella ’on niin paljon töitä ja mitään ei keritä tekemään=tarvitaan lisää
resursseja’. En kuitenkaan pidä tätä automaationa, sillä monissa paikoin
tehdään töitä liian vähäisellä työntekijämäärällä. Mutta ennen kaikkea tämä vaatii tietysti oman
ammattitaidon hallintaa, joka on juuri sitä priorisointia asiakkaan parhaaksi.
Priorisointia, jossa uskalletaan rohkeasti arvioida ja todeta!
Yhdessä tekemällä säästetään ja myös…priorisoidaan!
Priorisointi on minkä tahansa tekemisen asettamista
tärkeysjärjestykseen. Tavoitteena on tehostaa toimintaa ja säästää
kustannuksia.(Wikipedia)
