Euroopan Unioni on taas kerran jonglöörin asemassa. Ilmassa on
ehdotuksia, kun 27 jäsenmaata ehdottaa erilaisia asioita ja kamppailee omista
eduistaan toinen toistaan ovelampaa ja päättäväisempää esittäen erityisesti
omille kotiyleisöille.
Nyt näyttää siltä, että valmistelu Brexitin eli Ison Britannian
lähtöön unionista. Cameron kumppaneineen ajaa niin tiukkaa linjaa budjetissa,
että sitä tuskin ymmärtää edes Ruotsi. Joten valmistelu mahdottoman varalta on
käynnistetty.
Mutta joku aina yrittää entisen asianajan tvoin selvittää myös
sotkuisia asioita. Kun asiat tulevat monimutkaisiksi menevät
ajatukset solmuun.. Wolfgang
Münchau yrittää yksinkertaistaa tilannetta esittää FT:ssä aluksi viisi syytä, mistä ei tarvitse olla huolissaan
ja ikävä kyllä lopuksi kolme miksi on syytä kantaa huolta.
- Ranska
ei ole Euroopan sairas mies, kuten
ei ollut vuonna 1999 Saksakaan, vaikka sitä kunniaa ekonomistit sille
esittivät - Toinen juttu on kilpailukyky. Ei se
ratkaise eikä sillä ratkaista ja kyllä
se tasoittuu Saksan palkat nousevat +3 prosenttia ja Kreikan laskevat – 11 prosenttia. Espanjassa on sama suunta. - Kolmas
juttu on ääriliikkeet: Hollannissa
ne menivät taaksepäin samoin Le Penin kansallinen rintama ei sittenkään
pärjännyt. Italian viiden tähden Beppe Grillon liike on vielä mielipidemittausten
kakkosena , mutta tuskin pa huhtikuun vaaleissa enää onnistuu. Saksan
ainoa uusi ilmiö on piraattipuolue eikä sillä ole euro-ohjelmaa olenkaan. (Lohdullista – niin arvelen, on, että kirjoittajalta on ihan jäänyt
huomiotta Suomen Soini mr) - Neljäs
juttu on Saksan perustuslakituomioistuin. Jos Saksa hylkää talousavun tai
velkojen alaskirjaukset, se johtuu poliittisen enemmistön puutteesta eikä
perustuslaista - Viides
juttu on Kreikan järjestelyjen venyminen. Pari vuotta lisää maksaa 32
miljardia ja kysymys on mistä rahat?. Münchaun kokemuksen mukaan jostain ne löytyvät
tavalla tai toisella.
Muuta huolenaiheitakin on:
- Ensinnäkin
julkisen talouden kiristyksen vaikutus
kasvuun on liian kova ja aiheuttaa murheita. - Toinen
hänen listallaan on ainaiset epäonnistumiset ratkaisuissa. Ratkaisujen siirtäminen
Saksan syyskuun vaalien läheisyyteen on silkkaa hulluutta. - Ja kolmas
ongelma on pankkiunionin viipyminen. Tähän kansallisten intressien lisäksi
sekaantuu instituutioiden välistä kampailua kuka päättä mistäkin ja miten
Listani on pidempi niiden osalta, joista ei tarvitse huolehtia kuin niistä joista
on syytä kantaa huolta. Tämä ei ole optimismin paluuta – sitä ei tarvitse
pelätä. Tämä on vetoomus suunnat katseet todellisiin asioihin.