Jaakko Väätästä koskeva surusanoma oli vaikea vastaanottaa.
Naantalin Jaskana näillä main tunnettu värikäs persoona oli muuttunut monille
ikoniksi sellaiseksi pysyväksi ilmiöksi, jota voi myös legendaksi kutsua.
Huumorin, laulun ja tanssin taitaja, joka aina pysyi hoikkana ja poikamaisena
ei osaa liittää tätä elämän vääjäämätöntä 71 vuoden iässä tapahtunutta pois lähtöä. Niin on yksi aikakausi takana.
Jaskan tunsivat kaikki ja Jaska oli tuttu – tuttavallinen ja
helposti lähestyttävä. Hänen sutkautuksensa olivat karjalaista perua. Tiedäks sää miks käki ei kuku Karjalas?,
kysyi Jaska vastasi, että siks, kun evakot
tulivat sieltä käet taskuus. Mikä unohtui matruusi ?, kun Jaska ongelle
mennessä tuli luutnanttia vastaa tervehtimättä, Ai pahus , matopurkki.
Laulu ja tanssitaito ja esiintymiskyky veivät Jaskan
teatteri ja kuoroharrastusten pariin. Aktiivinen ja kokoava voima johdatteli
myös Naantalin Unikeko perinteen nousuun ollen Jaska Sajon jälkeen Naantalissa
eniten veteen heitetty. Loppuun asti hän oli saattelemassa uusia Unikekoja
kylpyyn.
Luultavasti teen oikeutta, kun väitän, että Naantalin Joulupukkilistalla hän
oli primus inter pares, vertaisista
paras ja ahkerin.
Nuorukaisena vuonna
1957 Jaakko Väätänen astui kotikaupunkinsa
leipiin. Pikku Naantalissa kaikki tekivät kaikkea ja niinpä hän oli Naantalin
vesilaitoksen ensimmäinen putki Jaska. Monitaitoisena ja toimeentulevana hän
oli erityisen suosittu huoltomies, varsinkin lasten keskuudessa. Jaska oli
avulias, puhelias ja jutuillaan
hauskutti lapsia. Kerran hän ilmestyi meille ruokatunnilla pakkikädessä ja
ilmoitti, että Antton on pyytänyt häntä korjaamaan vessan lukon, kun ei siitä isän tekemänä mitään tule.
Hänen työhistoriansa on oiva esimerkki onnistumisesta: Vilkas nuorukainen etsi
ja löysi paikkansa. Todella ylipitkä 47 vuoden työura kaupungin palveluksessa
hakee vertaistaan. Siitä hän oli aiheesta ylpeä ja lukemattomat hänen
palveluistaan nauttineet kiitollisia.
Hauskan ihmisen elämä voi olla raskasta. Kaikki mörököllit
odottavat aina hyväntuulista kaveria ja pitävät usein vielä oikeutenaan
naljailla milloin mistäkin. Kyllä joskus näki naamasta, että jo riittää.
Arvelenkin, että ulkoisen esiintymisen takana oli herkkä ihminen, joka kaipasi
arvostusta ja toivoi tulevansa huomioon otetuksi. Tässä suhteessa taisimme
laiminlyödä ystäväämme.
Siksi sanon, että Jaska oli arvostettu kanssaihminen ja
hieno ystävä. Naantalin profiilista on
poistunut merkittävä osa.
Kiitos Mikko! Kirjoitit niin ihanasti, hienosti ja todella sydäntälämmittävästi rakkaasta isoveljestäni.
Aina mietin, että kun sinut satun näkemään , että kiitän ja halaan. Eikai koskaan ole liian myöhäistä kiittää? Halataan kun tavataan.Kaikkea hyvää Sinulle ja perheellesi.
Helena Eklund / Väätäsen Jaskan pikkusisko.
Paljasjalkainen Naantalilainen.,Naantalista ylpeä, kotona syntynyt ,siellä Kirkkomme juurella (cafe Amandis)