Tänään kokoontuvat
hallituspuolueet puolivälitarkistusriihi:
Aamutv:ssä ryhmäjohtajat kuvailivat seuraavasti astelmia.
– Vero- ja talouspolitiikkaa on käännetty oikeudenmukaisempaa
suuntaa: Hyvätuloiset maksavat ja vähäisimmät pientuloisten tuet nousevat,
sanoi Jouni Backman, sd
– historiallisesti
vaikeimpia aikoja takana. On pystynyt tekemään päätöksiä ja työllisyys säilynyt
kohtuullisella tasolla, arvio puolestaan Petteri Orpo, kok
Pekka Haavisto,
vihr: Tärkeintä on ollut perusturvan
kohennus ja nuorisotakuu; Kaikki mukanaan yhteiskuntaan. Olosuhteet ovat olleet
eloon jäämistaistelua.
Aina joku jarruttaa. Päättämättömyys lyö
leimansa ?
– Sote-uudistus ja kuntarakenne kautta-aikojen
on suurin muutosyritys. Nyt on hetki, jolloin arvioidaan. mihin suuntaan
mennään. Tästä oltiin yhtä mieltä
Jouni Backman avasi asian: Vaikeus
ei ole puolueiden välinen vaan puolueiden sisäinen erimielisyys
yksinkertaisesti siksi, että asiat ovat todella vaikeita.
Hallituksen tavoite
on ollut Työttömyys 5 ja 72 . Tiedetään, ettei tavoite toteudu.
Keinoina Haavisto esitti:
Nuorisotakuu, osatyöllistettäviä lisää työhön
ja pienet innovatiiviset yritykset.
Orpon reseptissä olivat: Uudet
työpaikat ja yrittäjille uskoa. Vaikuttava muutoksia esim. Yritysten verotukseen. Ei kuitenkaan selviä
esityksiä, ne tulevat. Kolmen viikon päästä.
Backman palauttaa asian maan pinnalle: ”Hallitus
pitää verotuksen kilpailukykyisenä kilpailumaihin nähden. Ei mitään
mahdollisuuksia EK:n 15 prosenttiin.
Orpo jatkaa tuttua puhetta: Työpaikkoja on
saatava ja kestävyysvajetta on pienennettävä.
Haavisto taas näkee jonkinmoista elvytystarvetta: Rautatieinvestointeja. Orpo toppuuttele:
Ei ole kyse perinteisestä
suhdannepolitiikasta. Toimintaympäristö on muuttunut. Tarvitaan uusia
ratkaisuja.
Backman taas palaa maan pinnalle: Laaja työllisyyden tukeminen edellyttää perinteisen teollisuuden
toimintaedellytyksistä huolehtimista; Vientiteollisuuden kilpailukyky on kiinni
Logistiikasta, työurista ja jopa energian hinnasta..
Ja
lopuksi tietenkin eläkeikään:
Backman muistuttaa, että Ruotsi on juuri nostamassa eläkkeen alaikärajaa 61 vuodesta 63
vuoteen eli Suomen alarajalle. Kyse on työuran alusta: opintojen alkamisesta ja
opintojen kestosta ja työhön pääsystä ja työssä jaksamisesta.
Nythän on niin,
kuten tapana on sanoa, että päätöksiä tehdään pelon ja toivon välimaastossa:
Pelkoa tulee Italiasta ja myös USA:sta, jossa taitavat leikkaukset tietää
toteutuessaan sellaista 0.5 prosentin miinusta BKT:hen. Italian komeliantterit
eivät välitä mistään eikä ainakaan siitä, mitä Euroopalle tapahtuu. Sekoilun ja
poliittisen epävarmuuden seuraukset olivat sotien välissä hirmuiset: Mussolinia
emme hyvällä muistele.
ja sitten kotimaan kuvioihin tulee EK.sta Häkämiehen idea:
Nollakorotus ja kompensaatio tuloverotuksessa. Kun muistamme vielä yhteisöveron
alennusvaatimuksen niin ei taida
onnistua Petteri Orpon ajatus hoitaa
työllisyyttä ja kestävyysvajetta samanaikaisesti.
Nyt on valittava, nyt on oltava rohkeutta valita työllisyys ja kasvu.
Martin Wolf on
aiheellisesti muistuttanut, että tiukka julkisen talouden kuuri ei ole
oikea valinta. Mutta ei se tarkoita vain
veronalennuksia, vaan tarvitaan myös julkisia panostuksia esimerkiksi infrainvestointeihin
ja asuntojen rakentamiseen.