Yritän
seurat keskustelua / väittelyä leikkauslinjan eduista ja haitoista. Kun en ole
mikään taloustieteen tuntija ja kun kuitenkin luulen omaavani jonkinlaisen
käsityksen mm:sssa siitä, mitä voidaan eksaktisti esittää , niin en ole voinut
olla hämmästelemättä tilastoaineiston
perusteella tehtyjen johtopäätösten ristiriitaisuudesta.
Tämän päivän
FT:ssä kirjoittavat Robert Pollin and Michael Ash perustellun kriittisesti
Harvardin ekonomistitien Carmen Reinhart and Kenneth Rogoff tutkimuksesta ” Kasvu velkaantumisen aikana” (Growth in
a Time of Debt) .
Mainitussa tutkimuksessa väitetään, että tilastoaineiston perusteella kasvu
tyrehtyy vaiheessa, kun julkinen velka nousee yli 90 prosenttiin
kasantuotteesta. Tätä tulosta ovat lainanneet republikaaninen kongressiedustaja
Paul Ryan brittien
konservatiivihallituksen valtionvarainministeri
George Osborne.
Pollin ja Ash väittävät tutkimuksen tilastoaineiston tulleen
väärinkäytetyksi. Oikein tulkittuna näitä väitteitä ei voi pitää perusteltuna.
Heidänkin todistelut tuntuvat oikeilta, erityisesti se, että viimeisen
finanssikriisin aikana velkaantumalla tuettiin kasvua ja lievennettiin
työttömyyttä.
Tätä samaa väittelyä on
värikkäästi käyty, kuten hyvin
muistamme, esimerkiksi Paul Krugmanin
ja Olli Rehnin välillä.
Mauno Koivistoilla oli tapana väittää, että talouspolitiikka on aina väärä
joltakin kannalta katsottuna.
Henkilökohtaisesti ihmettelen
yhtä peruskysymystä tutkimuksissa ja niistä vedetyistä johtopäätöksistä:
kuinka relevanttia voidaan pitää kansantaloustilastojen todistusaineistoa.
Esimerkiksi kasvun ja velkasuhteen keskinäisen riippuvuuden löytämine voi tapahtua
muodollisesti, mutta siinä on taatusti vaikuttavina tekijöinä niin monet
muuttuvat tekijät kuten aika ja politiikkafunktiot ja maailman muutos
kokonaisuudessaan. Kriitikotkin muistuttivat korkotason vaikutuksesta viime
kriisin aikana ja tietenkin sellainenkin tekijä kuin yhteisvaluutta euro ja
kehittyvien talouksien merkitys ym. ovat varmasti vaikuttavia tekijöitä. Ja
niinpä yksinkertainen seuraaja sanookin, että tutkimustuloksen pohjalta ei voi
linjaa valita sen paremmin kuin oman päättelyn tai toiveen kautta.
Kirjoitin tuon alun 18.4. ja samasta aiheesta sain lukea aamun Hesarissa:
- Anna
Karismo HS Ekonomistikin
erehtyy - Väärin Exceliin
syötetyt luvut, epäselvin perustein valikoidut muuttujat, erikoisesti
painotetut tilastot. Perustuuko euromaissa viime ajat noudatettu
tiukka talouskuripolitiikka kuitenkin väärään tutkimustietoon?
Kysymystä on pohdittu kiihkeästi tällä viikolla akateemisissa piireissä
ja päättäjien esikunnissa. Tiistaina kävi ilmi, että Harvardin yliopiston
tohtoritKenneth Rogoff ja Carmen Reinhart ovat
tehneet virheitä tutkiessaan suuren valtionvelan ja talouskasvun yhteyttä
kuuluisassa tutkimuksessaan. He ovat myöntäneet Excel-virheen.
Kiusalliseksi Harvardin akateemikkojen sähläyksen tekee se, että
heidän tutkimuksensa on ollut europäättäjien päälukemistoa velkakriisipäätöksiä
tehtäessä. - ”Vakavasti otettavan akateemisen tutkimuksen pohjalta
on laajasti tunnettua, että kun julkinen velka nousee yli 90 prosentin,
sillä on kielteinen vaikutus talouden dynamiikkaan, mistä seuraa
usean vuoden heikko kasvu”, kirjoitti talouskomissaari Olli Rehn EU-maiden
valtiovarainministereille helmikuussa. Rehn jatkoi päättelemällä,
että Euroopassa pitää siis noudattaa tiukkaa talouskuria ja karsia
julkisia menoja.
Moni ekonomisti, muun muassa Nobel-palkittu Paul Krugman, arvosteli
tiukkaa linjaa. Päättäjät, myös Rehn, tyrmäsivät kritiikin.
Oli kuka hyvänsä
oikeassa, poliitikkojen soisi oppivan taloustieteilijöiden tämänkertaisesta
väittelystä, että jopa huippututkijoiden on erittäin vaikea osoittaa
vedenpitävästi valtion velan, talouskasvun ja julkisten menojen
supistamisen yhteyksiä. Siksi myös soraääniä tulisi kuulla tarkalla
korvalla.
Siinä se: Aikoinaan kun keskustelimme puoleen sisällä euroon liittymisestä,
vaadittiin vasemmistosiiveltä, ettei hyväksytä tiukkuja
stabiliteetti-vaatimuksia, koska ne rajoittavat kansallisen politiikan
valinnanvapautta.
Edustin tuolloin näkemystä, että julkisen sektorin olisi oman
vaikutusvaltaisuuden säilyttämiseksi syytä olla vähemmän velassa. Eli velkaan
pitää suhtautua myös siltä kannalta, että kenelle sitä kautta tosiasiallinen
valta siirtyy. Euroalueella tiedämme seuraukset. Ei suinkaan Bryssel vaan
markkinat ne ovat jotka määräävät.
Ps. Tämä asiakokonaisuus on alkanut kiinnostaa ja Yle teki jutun 23.4.2013 asian keksineen opiskelijasta. Kommenttina Ylen juttu.