Naantalissa tykättiin, kun Tarja Halonen kehui mieluummin olevansa kesäpresidentti. Sydänten presidentiksi hänet kokivat monet. Tunne yhdisti.
Tarja Halosen on
valinnut Hannu Tapani Klami, Niilo Hämäläinen, Kalevi Sorsa, helsinkiläiset,
Paavo Lipponen ja Suomen kansa.
Vaaleissa voittamaton omalla persoonallaan ja huolimatta organisaatioista.
- Tarja Halonen on tarina, Tuhkimokin häneen yhdistetään.
- Tarja Halonen on aatteellinen realisti. Hän voi olla äkäinen ja iloinen, mutta
aina tietoinen. - Hän tavoitta kuulijan siksi, että hän on aito aika tavallinen tapaus, joka ei
ole lukenut ajattelemisen kustannuksella. - Hän on tiukka ja joskus vaikeakin, kun mielipiteet eivät kohtaa.
- Hän on mikä on
– ”ei muutu hän mikskään” tai ”Hän on kuin yksi meistä vaan”, paitsi raitis. - Mutta hän on avoin
ja rehellinen; yksinkertaisesti reilu, toveria enemmän kaveri.
Onnittelemme !
Ps. Kuin tilauksesta joulupäivän iltana Itse asiasta kuultuna haastateltiin valtioneuvos Riitta Uosukaista.
Ohjelman sisältö – kauniisti sanottuna – ei vastannut otsikkoa. Rönsyilevää liehuvaa liekinvartta, jonka kuultuaan voi entisen pikku tytön tavoin kysyä, oliko se satua vai totta?
Haastattelu selitti, miksei edes silloin, kun naispuolisuudella on vahvaa kysyntää, ei pelkkä hyvännäköinenkään sukupuoli yksin riitä.
Suomen ainoa elossa oleva valtioneuvos ei vieläkään ollut ymmärtänyt, että ulkoisilla tekijöillä SAK mukaan lukien oli marginaalinen vaikutus presidentin vaalin lopputuloksen: Henkilöstä ja henkilön sisäisestä laadusta, josta Riitta Uosukainen paljon puhui, oli kysymys ja siksi Tarja Halonen valittiin.
