Risto Hiltusen muistolle

Pitäjäneuvos Risto Hiltunen on
kuollut

Pitäjäneuvos Risto Hiltunen menehtyi 14.12.2013  Naantalissa 92 vuotiaana.. Hän oli syntynyt Merimaskussa 25.3.1921. Pian syntymän jälkeen hän muutti
äitinsä kanssa Askaisten Lempisaareen, jossa hän vietti lapsuuden ja
varhaisnuoruuden.

Sotaväki kutsui hänet palvelukseen 1941 ja suoraan
rintamalle. Risto joutui Hangon Bromarviin jota kautta hän oli motittamassa ja häätämässä valloittajia
pois Hangosta, se onnistui mutta suurten ponnistuksien ja uhrauksien ansiosta. Myöhemmin kutsu kävi reservikomppaniaan
Itä-Karjalaan,j ossa hän taisteli kesään 1944 saakka

Risto solmi avioliiton 1944 puolisonsa Sylvin kanssa. Sylvi
vaimo kuoli 1984 ja Risto eli loppuelämänsä leskenä.

Riston kunnalliselämä oli pitkä ja ansiokas mikä alkoi jo
Askaisten kunnassa kunnanvaltuutettuna 1940 luvun lopulla. Kun perhe muutti ostamalleen Rihtelän
tilalle Merimaskuun vuonna 1953. Risto valittiin Merimaskun kunnanvaltuustoon sosialidemokraattien
listalta. Hänestä tuli kunnan johtavia luottamushenkilöitä.

Kunnanhallituksen
puheenjohtajan hän oli 1988 saakka.

Hänen suuren vaikutuksen ansiosta muuttotappiokunta pääsi
kasvu-uralle. Päätös kaavoittaa Merimaskun nykyiset omakotialueet kasvua
voimisti vielä liikenneyhteyksien paraneminen Särkänsalmen sillan ja tiestöjen
rakentamisen myötä.

Risto osallistui myös Merimaskun seurakunnan päätöksentekoon
mm. taloudellisen jaoston puheenjohtajana. Hän järjesteli ja loi edellytyksiä seurakunnan
toimintaedellytyksille kunnan kanssa. Riston sydämellä olivat myös vanhukset jotka asuivat
kunnan reuna-alueilla, huonojen kulkuyhteyksien varrella usein huonokuntoisissa asunnoissa.
Huoli johti vanhainkodin rakentamiseen Askaisiin ja vanhusten vuokratalojen
rakentamiseen Merimaskuun

Tässä talossa hän asui, ennen kuin pääsi muuttamaan
Naantaliin aurinkosäätiön palvelutaloon, jossa hän asui viimeiset vuodet. 

Risto oli kätevä ja monitoiminen mies, nuorena hän oppi
käden taitoja ja myös rintamalla veisteli monenlaisia puutöitä.

Risto oli kaukonäköinen, pitkäjännitteinen, sovitteleva,
tavoitteissaan määrätietoinen. Hyvillä sosiaalisilla taidoilla hän sai
vaikutusvaltaa ja luottamusta hoitaa vaikeita tehtäviä. Sotaveteraanien
keskinäiseen huolenpitoon hän osallistui aktiivisesti.

Me jälkipolvet olemme kiitollisia Ristolle kaikista siitä
mitä hän on meidän hyväksemme tehnyt.

Ristoa jäivät kaipaamaan Jaakko
ja Mirjami perheineen, sekä muut sukulaiset ja ystävät.

Seppo Ansamaa

Historiaa, tunnelmaa ja tuntemuksia

– Olen
syntyjäni Askaisista, Lempisaaren kartanosta. Sodan jälkeen olin kartanossa
töissä yhdeksän vuotta. Sitten ostimme yhdessä toisen sotaveteraaniperheen
kanssa pientilan Merimaskusta.

Muistot pankkilainan saannin vaikeudesta sodan jälkeen
ja kartanonherra Lars Gabriel von Haartmanin ystävällisyydestä saavat Risto Hiltusen tunteet herkistymään.Lainaus Rannikonseudussa olleesta
viime elokuussa olleesta kirjoituksesta.

Merimaskun kirkossa Viattomien Lasten Päivänä rovasti Matti Huovinen piti siunauspuheen
25.3.1921 syntyneelle Risto Hiltuselle. Puhe oli monipuolinen ja silti suppea,
sillä aihetta olisi ollut useampaankin rupeamaan, sanoi rovasti.  Hän lainasi omaisten ja sukulaisten
kertomuksia ja maalasi kuulijan mielen maisemaan elävän kuvan Risto Hiltusen
elämän polusta. Samalla hän piirsi laajan kaaren itsenäisen Suomen historian
alusta nykypäivään; kartanon muurista palvelutaloon. Se oli kertomus työstä ja
uurastuksesta. Monipuolisesta ammattimiehestä ja sanan käyttäjästä. Sydämestään
sivistyneestä ja täyteen ihmisyyteen kasvaneesta, velvollisuudentuntoisesta ja
yhteisön edun edelle asettaneesta taitavasta miehestä.

Vapaaehtoisena sotaan neljän ystävänsä kanssa lähtenyt Risto
palasi retkeltään tosin haavoittuneena joukon ainoana  kotiinsa. ”Lempisaaressa vastaan tullut koira ei
haukkunut vaan tunnisti kotiin tulijan”, oli Risto kertonut. Se on hyvä tarina siitä, että isänmaan
puolustaminen kannatti, vaikka ottikin koville; avoimesti Risto oli ilmaissut,
että hän arvelee niillä tantereilla lähes kaikkien rukouksin kääntyneen Luojansa
puoleen. Se vakaumus jää hänelle pysyväksi ja niinpä seurakunnan kirkkoherra pääsi
kertomaan Riston monipuolista toimista seurakunnan piirissä. Rovasti puhui: Risto
( huomaa yksikkömuoto) hankki mm:ssa seurakunnalle maata hautausmaata varten.
Kun tätä yksikkömuotoa hämmästelin, niin vastaus kuului, että niin se oli!

Lempisaari kuului Askaisiin ja Risto tulikin valituksi jo aikoinaan Lempisaaren
edustajana Askaisten valtuustoon. Muuttaessaan omalle pientilalleen jatkui
luottamus Merimaskun valtuustossa. Eikä se rajoittunut siihen, vaan Merimaskussa hän nousi korkealle aina kunnanhallituksen
puheenjohtajaksi asti. Särkäsalmen silta ja monet muut hankkeet saivat hänestä aikaan
saavan tukimiehen.

Merimasku alkoi hänen aikanaan kehittyä ja Merimaskusta tulikin suosittu
muuttovoittokunta. Risto oli perustamassa Merimaskuun sosialidemokraattista
yhdistystä ja niinpä monet uuden kuntaan muuttaneet saivat tutun mahdollisuuden
osallistua yhteisten asioiden hoitoon. Ristolle sosialidemokratia oli ennen muuta
ajattelutapa, jossa keskeisintä oli kanssaihmisten asioiden hoitaminen. Se oli
ystävällistä ja lempeää, mutta samalla määrätietoista.

Merimaskun asioita hoidettiin poliittisten puolueiden välisen luottamuksen
vallitessa hyvin ja Risto Hiltunen näki yhteistoiminnan Naantalin kanssa kunnan
edun mukaiseksi . Naantalin puolelta muistamme , että Risto Hiltunen oli
osaavana ja yhteistyökykyisenä mieluisa jäsen monissa yhteisiä asioita
hoitavissa luottamuselimissä. 

Merimaskun liittyminen Naantaliin ei hänelle tuottanut vaikeuksia ja niinpä hän
vielä sai nähdä senkin ajan, että hänen syntymäsaarensa Lempisaari oli sekin
liittynyt  Naantaliin. Viimeiset vuodet hän oli rakentava myönteistä
tunnelmaa ylläpitävä asukas Naantalin palvelutalossa.

Hyvä muisti ja kertomisen halu tekivät Ristosta verrattoman
seuran pitäjä. Historian ja tarinoine kertominen kulki jouhevasti ja hänen
huumorintajunsa vaatii kuulijaltakin samaa aallon pituutta:
”Me taidettiin tavat ensi kerran
Särkäsalmen sillan vihkiäisissä Kaivohuoneella, oli siellä muitakin,
Kekkonenkin, mutta hän istui siellä meistä vähän sivummalla.”

Olen varma, että hänen laisiaan yhteiskunnan tukipilareita,
jotka ovat kestäneet niin monet muutokset, ei enää synny. Hän oli yksi lajinsa
viimeistä. Kiitollisia olemme Risto Hiltusen aikaansaannoksista ja koemme
etuoikeudeksi tuntea hänen tarinansa, siinä on vahva häivähdys
mandelamaisuudesta.