Miltä maailmassa näyttää 100 vuoden
päästä?” mietti Ignacio Palacios-Huerta London School of Economicsin ekonomisti ja laittoi tämän kysymyksen toisille
taloustieteilijöille. Tosin ammattikunta ei pystynyt ennustamaan
rahoituskriisiä, mutta silti hän kirjoittaa
hänen uusimassa kirjassaan , että taloustieteilijät ”tietävät enemmän
ihmisten välisestä vuorovaikutuksen lainalaisuuksista ja näkevät
syvällisemmin maailmaa ja osaavat käyttää parempia metodeja, kuin
tavalliset
kuolevaiset”.
Mielenkiintoisia löydöksiä kirjasta oli FT:ssä
Simo Kupper nostanut esiin. Eikä pelkästään synkkää ollut tarjolla. Kolumnin lopussa hän kirjoitti:
Useimpien kirjoittajien mielestä ansiot ovat todennäköisesti paljon suuremmat kuin nyt
maailmanlaajuisen tuottavuuden kasvun seurauksena, 100 vuoden päästä maailman
köyhimmät ihmisistä voivat elää kuten nykypäivän keskiluokan amerikkalaiset,
sanoo Nobel-palkittu Alvin Roth. Avinash Dixit Princetonista
arvelee, että kasvava tulotaso kehittyneissä maissa merkitsee paljon vähemmän. Teoreetikot kuten Richard
Layard väittää, että kun ihmiset ovat noin 15.000 dollaria vuodessa ansaitsevia,
ei lisärahaa tee heitä onnellisemmaksi. Kirjan useimmat ekonomistit ovat vähemmän huolissaan tulotasosta sinänsä, sen
sijaan he pelkäävät eriarvoisuutta, joka
robottiaikakautena voi olla paljon pahempi kuin tänään.
Muistetaan nyt taas kerran Mauno Koiviston
tokaisua, että talouden ennustajat eivät ole ennustajaeukkoja kummempia.
Osmo Soininvaara, jonkin sortin vihreä ekonomistifilosofi kirjoittaa
Suomen Kuvalehdessä:
Duunarimiesten näkymät ovat ankeat. Paluusta
paratiisiinhan on haaveiltu
vuosisatoja.
Kannattasiko yksinkertaisesti vain tehdä vähemmän työtä, kun koneet tekevät
sen, minkä oli ennen välttämätöntä.
Näinhän sitä on aina ennustettu ja näin on paljon tapahtunutkin.
Mutta
toisellakin tavalla asioita voi ajatella. Nimittäin yllä kerrotussa
kirjoituksessa arveltiin, että kun tietokone voittaa jo shakissakin niin miksei
se voisi kirjoitella Soininvaarankin puolesta fiksumpia kolumneja.
Sen sijaan
veikkaan, että putkimiestä tullaan tarvitsemaan aina. Käden taidot ovat
kasvattaneet ihmisen aivot eikä päinvastoin, olisi varmaan hyvä niillä tehdä jotain.
Vaikka en olekaan mikään työnarkomaani, niin jotenkin toivoisin sellaista
yhteiskuntaa, jossa tehtäisiin työtä yhdessä. Arvelisin sillä olevan paljon
hyvää tekevää vaikutusta sillä pelkään, että paratiisimainen joutenolo ei ole pelkästään mahdotonta, vaan se johtaa helposti
syntiinlankeemukseen nääntyvään ihmisyyteen. Kivan tekeminen muuttuu
rasittavaksi; Pohjanmaan rengeillekään ei alituinen lohen syönti maistunut.
Mitä tarkoittaa YT paljon puhuttujen YT-neuvottelujen yhteydessä sanottuna?
Yleleaksissa se määriteltiin sattuvasti: Yksinäistä
tulevaisuutta.
Sellaista tulevaisuutta ei toivota.
