Unohdetaan sote – otetaan erva

So­siaa­li-
ja ter­vey­den­huol­lon uu­dis­tus on vält­tä­mä­tön. Mei­dän pi­tää poh­tia ar­vo­jam­me:
ovat­ko ra­ha ja ta­lous pää­mää­rä vai vä­li­ne? Ha­luam­me­ko yh­teis­vas­tuu­ta?
Kes­tää­kö mo­raa­lim­me, et­tei avut­to­mia au­te­ta?

Yh­tei­sis­sä
ter­veys­pal­ve­luis­sa on useim­mi­ten ky­se jo­no­jen pur­ka­mi­ses­ta. It­se
hoi­toa kuu­lee har­vem­min moi­tit­ta­van. So­siaa­li­huol­los­sa ky­se on
enem­män voi­ma­va­rois­ta.

Teem­me­kö
oi­kei­ta asioi­ta oi­keal­la ta­val­la? Te­hos­ta­mi­sel­la­kin on ra­jan­sa.
Te­hos­ta­mi­nen ei ole sy­no­nyy­mi mil­le hy­vän­sä sääs­tä­mi­sel­le, kos­ka
ta­lous ei ole pää­mää­rä vaan kei­no. Hal­pa ei ole it­ses­tään sel­väs­ti hal­paa.

Le­veät har­tiat
an­ta­vat mah­dol­li­suu­den kat­soa ko­ko­nai­suuk­sia ja et­siä toi­mi­vim­mat
rat­kai­sut. Pe­rus­rat­kai­sun on tuet­ta­va tä­tä. Myös ter­vey­den­huol­lon
ra­hoi­tuk­sen uu­dis­ta­mi­nen on vält­tä­mä­tön­tä. Sen tär­kein osa on sai­raus­va­kuu­tuk­sen
sai­raan­hoi­to­va­kuu­tuk­sel­la ra­hoi­te­tun toi­min­nan siir­tä­mi­nen kun­tien
vas­tuul­le. Työ­tu­lo­va­kuu­tus on säi­ly­tet­tä­vä.

So­te-uu­dis­tuk­sen
pe­rus­ky­sy­mys on, ku­ka vas­taa mis­tä­kin ja mil­lä ra­hoil­la. Asian saat­ta­mi­nen
hy­vin maa­liin ei näy­tä hy­väl­tä. Ai­ka näyt­tää lop­pu­van kes­ken. Vii­väs­tyk­sen
syyt ovat il­mei­set. Kun­tien ja val­tion päät­tä­jät vah­ti­vat mil­loin ke­nen­kin
(o­le­tet­tua) etua. Lyk­kää­mäl­lä asioi­ta ol­laan kui­ten­kin vain pa­hem­mas­sa
ti­lan­tees­sa. Kun vält­tä­mä­tön rat­kai­su vii­väs­tyy, on­gel­man luon­ne
muut­tuu ja sen ras­kaus kas­vaa.

Nuo sei­kat
ovat myös joh­ta­neet uu­dis­tuk­sen toi­vot­to­maan mo­ni­mut­kai­suu­teen.
Kun­nat ovat ai­na­kin vii­des­sä eri ase­mas­sa ko­kon­sa, si­jain­tin­sa ja
pää­tös­ten­sä pe­rus­teel­la. Toi­mi­joi­ta ja hal­lin­to­eli­miä riit­tää, ja
ko­ko rat­kai­sun yl­lä lei­ju­vat pe­rus­tus­la­kion­gel­mat.

So­siaa­li-
ja ter­vey­den­huol­lon uu­dis­tus on vält­tä­mä­tön. Mei­dän pi­tää poh­tia ar­vo­jam­me:
ovat­ko ra­ha ja ta­lous pää­mää­rä vai vä­li­ne? Ha­luam­me­ko yh­teis­vas­tuu­ta?
Kes­tää­kö mo­raa­lim­me, et­tei avut­to­mia au­te­ta?

Yh­tei­sis­sä
ter­veys­pal­ve­luis­sa on useim­mi­ten ky­se jo­no­jen pur­ka­mi­ses­ta. It­se
hoi­toa kuu­lee har­vem­min moi­tit­ta­van. So­siaa­li­huol­los­sa ky­se on
enem­män voi­ma­va­rois­ta.

Teem­me­kö
oi­kei­ta asioi­ta oi­keal­la ta­val­la? Te­hos­ta­mi­sel­la­kin on ra­jan­sa.
Te­hos­ta­mi­nen ei ole sy­no­nyy­mi mil­le hy­vän­sä sääs­tä­mi­sel­le, kos­ka
ta­lous ei ole pää­mää­rä vaan kei­no. Hal­pa ei ole it­ses­tään sel­väs­ti hal­paa.

Le­veät har­tiat
an­ta­vat mah­dol­li­suu­den kat­soa ko­ko­nai­suuk­sia ja et­siä toi­mi­vim­mat
rat­kai­sut. Pe­rus­rat­kai­sun on tuet­ta­va tä­tä. Myös ter­vey­den­huol­lon
ra­hoi­tuk­sen uu­dis­ta­mi­nen on vält­tä­mä­tön­tä. Sen tär­kein osa on sai­raus­va­kuu­tuk­sen
sai­raan­hoi­to­va­kuu­tuk­sel­la ra­hoi­te­tun toi­min­nan siir­tä­mi­nen kun­tien
vas­tuul­le. Työ­tu­lo­va­kuu­tus on säi­ly­tet­tä­vä.

So­te-uu­dis­tuk­sen
pe­rus­ky­sy­mys on, ku­ka vas­taa mis­tä­kin ja mil­lä ra­hoil­la. Asian saat­ta­mi­nen
hy­vin maa­liin ei näy­tä hy­väl­tä. Ai­ka näyt­tää lop­pu­van kes­ken. Vii­väs­tyk­sen
syyt ovat il­mei­set. Kun­tien ja val­tion päät­tä­jät vah­ti­vat mil­loin ke­nen­kin
(o­le­tet­tua) etua. Lyk­kää­mäl­lä asioi­ta ol­laan kui­ten­kin vain pa­hem­mas­sa
ti­lan­tees­sa. Kun vält­tä­mä­tön rat­kai­su vii­väs­tyy, on­gel­man luon­ne
muut­tuu ja sen ras­kaus kas­vaa.

Nuo sei­kat
ovat myös joh­ta­neet uu­dis­tuk­sen toi­vot­to­maan mo­ni­mut­kai­suu­teen.
Kun­nat ovat ai­na­kin vii­des­sä eri ase­mas­sa ko­kon­sa, si­jain­tin­sa ja
pää­tös­ten­sä pe­rus­teel­la. Toi­mi­joi­ta ja hal­lin­to­eli­miä riit­tää, ja
ko­ko rat­kai­sun yl­lä lei­ju­vat pe­rus­tus­la­kion­gel­mat.

Pe­ri­aat­tees­sa
käy­tet­tä­vis­sä on kui­ten­kin hy­vin yk­sin­ker­tai­nen rat­kai­su. So­siaa­li-
ja ter­veys­pal­ve­lu­jen jär­jes­tä­mi­ses­sä on kak­si ta­soa, kun­nat ja vii­si
eri­tyis­vas­tuu­aluet­ta eli er­vaa, siis yli­opis­tol­lis­ta sai­raan­hoi­to­pii­riä.

Pal­ve­lu­jen
jär­jes­tä­mi­nen voi­daan us­koa kun­nil­le. Er­val­le siir­tyy jär­jes­tä­mis­vas­tuu
teh­tä­vis­tä, joi­ta kun­ta ei ha­lua tai ky­ke­ne hoi­ta­maan. Asia rat­kais­taan
kun­nan ja er­van vä­li­sis­sä neu­vot­te­luis­sa, joi­hin voi­daan yh­dis­tää
esi­mer­kik­si alue­hal­lin­to­vi­ras­ton joh­dol­la eri­pu­rai­suu­den rat­kai­sue­lin.
Kun­ta tai er­va tuot­taa pal­ve­lut ny­ky­jär­jes­te­lyin. Ra­hat kul­ke­vat
kun­nan kaut­ta. Asia voi­daan hoi­taa myös päin­vas­toin.

Jär­jes­te­ly
ir­rot­taa kun­ta­uu­dis­tuk­sen so­te-uu­dis­tuk­ses­ta ja pe­rus­tus­lail­li­sis­ta
on­gel­mis­ta. Laa­jat er­vat pois­ta­vat myös kun­tien ää­ni­val­taa kos­ke­van
on­gel­man. Uu­si on­gel­ma saat­taa ol­la, et­tä kun­nat al­ka­vat pe­lä­tä
eri­kois­sai­raan­hoi­don kar­kaa­mis­ta kauem­mas. Jos­ta­kin on luo­vut­ta­va.

Myös ra­hoi­tuk­sen
ja­kau­tu­mi­nen saat­taa muo­dos­tua on­gel­mak­si: mil­lä hin­nal­la teh­tä­vä
siir­tyy kun­nal­ta er­val­le? Tä­mä ky­sy­mys ei pe­ri­aat­tees­sa eroa ny­kyi­ses­tä
eri­kois­sai­raan­hoi­don on­gel­mas­ta. Sen kans­sa on vain elet­tä­vä.

Pent­ti Ara­jär­vi so­siaa­li­oi­keu­den pro­fes­so­ri, Hel­sin­ki Hs 3.3.2014