Antti Rinne ensimmäisessä haastajan haastattelussa kertoi viitaten Jacke Södermaniin, että SDP kulkee
tuntemattomassa maastossa ilman karttaa ja kompassia.
Tämä mielessäni
kiinnostuin aiheesta kartasta ja maastosta tai mallintamisesta ja
todellisuudesta.
Tiedämme, että on monenlaisia karttoja, eli samaa ympäristöä voi kuvat
erilaisella tavalla riippuen , mitä halutaan kuvata ja aika usein myös sitä ,
mitä osataan kuvata. Mutta aiheesta kuvaannollisessa mielessä on
kirjoitettu kirjoja ja niistä oli John
Kayn juttu FT:ssä tällä viikolla:
Mikään matemaattinen
malli ei kuvaa maailmaa sellaisena kuin se todella on, kirjoittaa John Kay.
Tässä voi olla vastaus siihen miksi yhteiskunnassa on niin
vaikea suunnistaa, vaikka olisikin kartta ja kompassi.
Lähden kuitenkin vähän kauempaa eli jo reaalimaaston kuvantamisen vaikeuksista
vielä sekoittamatta ongelmiin ihmisen mielen eli kartan tekijän ja tulkitsijan
tuomaa moniulotteisuutta ja satunnaisuutta.
Apuvälineet ovat aina kehittyessäänkin puutteellisia
ja niin suunnan löytäminen oikeallakin kartalla on vaikeaa sen kaksiulotteisuuden
ja mittakaavan vuoksi.Vaikka informaatio voi olla puutteellisenakin oikeaa, on tulkinta
vaikeaa.
Maastokarttoihin on lisätty
kolmannen ulottuvuuden tietoja numeroin tai esimerkiksi korkeuskäyrin, jotka
taitavat olla tosi-suunnistajalle tärkein tietolähde. Tavallista tallaaja
auttavat näinä google-aikoina kuvat. Olosuhteet vuodenajat ja näkyvyydet
haittaavat orientoitumista ja siksi käytössä ole satelliittiohjausta ja
tutkalaitteita.
Fyysisen maailman kuvaamiseen löytyy keinoja, ja ne kehittyvät ihmisen innovatiivisuuden ansiosta.
Siitä huolimatta vaikeuksia ei käytännön elämässä puutu selviytyä uusissa ja ennen
kokemattomissa olosuhteissa hyvienkin välineiden avulla.
Ei siten ole ihmeellistä, että kun lähestymme yhteiskunnallisten olosuhteiden
neljää (aika neljäntenä) ulottuvuutta paljon monimutkaisempaan maisemaan menee
usein sormi suuhun: Mitä tämä tarkoittaa, miten tämä pitäisi tulkita, mihin
päin olisi syytä mennä?
Tieteen puolelta lähtien luonnontieteellisistä lähtökohdista
ja niiden kuvauksista on kehitetty tilastotiedettä ja muita soveltavia tieteitä
hyödyntäen malleja jäljittelemään ilmiöitä. Hyviä tuloksia tapahtuneesta ja
tietyllä hetkellä vallitsevista olosuhteista on saatu, mutta niiden avulla
ennustaminen menee sitten jo eksaktin tieteen ulkopuolelle.
Mikään matemaattinen malli ei kuvaa maailmaa sellaisena kuin
se todella on, kirjoittaessa John Kay
vahvistaa sen, minkä tiedämme, mutta emme aina muista.
Mutta menneään nyt tuohon otsikkoon ja Kayn kirjoitukseen
- Alan Greenspan äskettäin julkaissut kirjan, hän väittää, että ekonomistien rationaalisuuden käsite on riittämätön kuvaamaan ihmisten käyttäytymistä ja että pankit, jotka ovat liian suuria kaatumaan ovat liian suuria. Nämä eivät ole uusia lausunnoista ajatuksia, mutta merkittävää on, että ne tulevat Greenspaninilta, entiseltä Yhdysvaltain Federal Reserven puheenjohtajalta.
Hän vaatii myös, että julkisen sektorin sosiaaliturvaan ja terveydenhuoltoon, vanhusten terveydenhoito-ohjelmaan on saatava enemmän tai vähemmän dollareita yritysten investoinneista.
Ja hän ajattelee, että talouden ennustaminen on vaikeaa. -
- Ehkä kaikkein
mielenkiintoisin seikka on kirja otsikko. Miksi se on The Map and the Territory
(Kartta ja maasto) ? En löytänyt kirjasta yhteyttä nimeen. Etsin
viittauksia, koska olin kaksi vuotta sitten kirjoitanut taloustieteellisen esseen
nimeltä The Map is not tehe Territory” (Kartta ei kuvaa maastoa) . Greenspanin ei kosketellut esseettäni.
Ehkä enemmän yllättävää oli, että hän ei viitata toiseen vasta julkaistuun kirja,
jonka nimi on täsmälleen Greenspanin oma
kirjan mukainen. Saman nimisen kirjan kirjoittaja ranskalainen Michel Houllebecq voitti Ransakan arvostetuimman
kirjallisuuspalkinnon Prix Goncourtin
vuonna 2010 tuon nimisellä jopa pornografiseksi luonnehditulle kirjallaan -
- Ensi
silmäyksellä The Map and the Territory – nimisten kirjojen tekijöiden Greenspanin ja Houllebecqin sisällössä ei
juurikaan yhtäläisyyksiä löydy. Vain se, että molemmilla on taustalla ajatus piilottaa monimutkaisuus yksinkertaisen
nimen taakse. Ranskalainen
kirjailija ja Yhdysvaltain keskuspankin johtaja saavat kehuja omasta kulttuuripiiristään,
mutta sen ulkopuolelta heitä pilkataan.
Fed puheenjohtaja voi tehdä paljon enemmän vahinkoa, kuin Prix Goncourt voittaja.
Sen pituinen
se. Mutta ei ihan.
Tästä vedämme johtopäätöksen; Joudumme tekemään valintoja vallitsevan
suuren epävarmuuden olosuhteissa. Tosiasiat ja aavistukset ovat ratkaisuissa mukaan
ja ihmisten harkintaan perustuvat valinnat voivat olla aavistuksen verran satunnaisotosta parempia.