Suuri kiristys on Timo
Harakan kirja ulos eurokriisistä.
Timo Harakka on nokkela kirjoittaja ja melko usein hän väläyttelee sanallisia
sattuvuuksia. Ote on toimittajan, joka tietää, että 15 sekuntia kerrallaan
menee sähköisessä viestinnässä perille.
Onhan Harakka snobikin. Nimiä ja lainauksia vilahtelee yhtenään niin, että
niitä olisi vaikea seurata, ellei sattumalta olisi Financial Timesin lukija.
Oikeassa Harakka on siinä, että ”Suomi on ainoa maa, jossa kiristyspolitiikasta
ei puhuta. Yksioikoisen kiristyslinjan vaihtoehtoja ei ole edes haluttu etsi.”
- – Syy on tyly.
-
Emme edes halua tietää, mitä talouskuri sai aikaan Euroopassa, koska EMU:n
jäseninä ja tiukan linajan kannattajina olemme suorassa vastuussa tapahtuneesta. - Euroopan kohtalo on Suomen kohtalo.
Tätä selittää Timo Harakka kirjassaan perusteellisesti.
Rahan saatavuudesta ja velan koron muodostumisesta Timo Harakka pitää
oppitunnin ja selittää hyvin, että EKP:n pääjohtajan ilmoitus Unikeon päivänä
2012 tehdä kaikki voitava oli ratkaiseva käänne eikä komissiolla eikä
Saksa-johtoisella troikalla ollut käänteeseen osaa eikä arpaa, vaikka monet
hehkuttavat, että katsokaa, kyllä Austerity eli kiristys tuottaa tulosta.
- Toinen asia on itsestään selvyys, mutta silti unohtuu
päivittäisessä puheessa. Taloudella tehdään politiikkaa.
Taloudella vasta politiikkaa tehdäänkin..
Tämä unohtuu helposti koska taloustiede esitetään usein luonnontieteenä, jota
ohjaavat yleispätevät lait. Markkinat,
jotka toimivat ”tehokkaasti” ja johtavat ”optimaalisiin” lopputuloksiin.
Politiikoilla on suuri houkutus perustelle toimintaansa objektiivisella
tieteellisyydellä. Tällöin erimielisten näkemysten esittäminen eivät ansaitse
päästä keskusteluun, vaan ne osoittavat vain perehtymättömyyttä.
Timo Harakka osoittaa kirjassaan yleisen asiaa seuranneiden
käsityksen kriisin luonteesta oikeaksi: Pankkiirisista on kysymys ja
erityisesti suojelun kohteena ovat olleet Saksan ja Ranskan miksei Ison
Britanniankin pankit. Mutta asia on tarkoituksella hämäännytetty ja Kreikkahan
tuohon tarkoitukseen kaikkine kumalluksineen on ollut liian helppokohde.
Mutta sylttytehdas kyllä löytyy ja aiheellista ihmetystä on herättänyt, miksi
Suomi, jonka intressissä ei ole ollut pankkiulottuvuutta, on halunnut olla
sokea.
-
Sekä Olli Rehn että Timo Soinin etu on, että he asemoivat
toinen toisensa kiistan osapuoliksi – ikään kuin vaihtoehtona olisivat vain
ehdoton sitoutuminen nykyisen pankkivallan tiivistämiseen tai uskonvarmuus koko
rakennelman vääjäämättömästä hajoamisesta. - Wikipedia antaa osviittaa, mikä on Euroopan talousvaikeuksien
johtava kehystys. Sivustolta löytyy hakusana Euroopan velkakriisi – mutta ei otsikkoa Euroopan pankkikriisi tai Euroopan
rahoituskriisi tai Euroopan finanssikriisi.
Menneisyys pitää hallita. Se on sivistystä ja viisautta.
Mutta pitää olla kärsivällisyyttä ja osaamista seurata nykyisyyttä;
analysoiden, arvostellen ja kehittäen.
Timo Harakan perspektiivi ja oivalluskyky ovat kohdallaan. Hän on tehnyt
merkittävän työn.
Sitoutumaton sosialidemokraattien EU-vaalilistoilla on kirjoittanut
sosialidemokratian linjaa enemmän kuin omat keskeiset johtajat tai ideologit.
Toivoi, että kirjaan tutustuisivat kaikki ne jotka etsivät aatteemme
tulevaisuuden suuntaa.
- Eurooppa, jossa
kansat on lietsottu keskinäiseen vihanpitoon, ei ole kenenkään unelma, eikä sodan rauniosta
nousseen Euroopan yhteistyön historian arvoinen.
Ansaitsemme parempaa.
