Mik­si ky­sy­mys tu­lo­ero­jen pie­nen­tä­mi­ses­tä on niin han­ka­la po­liit­ti­nen ky­sy­mys?

Hesarin taloussivuilla on http://www.hs.fi/paivanlehti/14102014/talous/Suurtutkimus+Ihmiset+arvioivat+johtajien+palkat+roimasti+alakanttiin/a1413174850841
referaatti mielenkiintoista tutkimustuloksista. Tässä alla on poimittu kirjoituksesta kohtia, jotka yllättävät asioita seuraavankin.

Lu­vut ero­si­vat
maa­koh­tai­ses­ti toi­sis­taan. Yh­dys­val­lois­sa ih­mi­set ar­vioi­vat yri­tys­joh­don
saa­van 30 ker­taa suu­rem­paa palk­kaa kuin ta­val­li­set työ­läi­set saa­vat,
mut­ta hei­dän ideaa­lin­sa oli 6,7. Rans­kas­sa ih­mi­set ar­vioi­vat yri­tys­joh­ta­jil­le
mak­set­ta­van 24 ker­taa ja Sak­sas­sa noin 17 ker­taa enem­män, mut­ta hei­dän­kin
ideaa­lin­sa oli kuu­si. Bri­tan­nias­sa ih­mis­ten ar­vio yri­tys­joh­ta­jien
pal­kois­ta oli 18,5, mut­ta ideaa­li oli vii­si.

Skan­di­na­vian
mais­ta Ruot­sis­sa, Nor­jas­sa ja Tans­kas­sa ih­mi­set ar­vioi­vat yri­tys­joh­ta­jien
palk­kioi­den ole­van noin kol­min- tai ne­lin­ker­tai­set, ja kus­sa­kin maas­sa
ideaa­li oli lä­hel­lä kah­ta. Suo­mes­sa yri­tys­joh­ta­jien ar­vioi­tu palk­ka
oli 8,8-ker­tai­nen, kun taas ideaa­li oli nel­jä.

Ame­rik­ka­lais­ten
yri­tys­joh­ta­jien to­del­li­nen palk­ka ver­rat­tu­na ta­val­li­seen työ­läi­seen
on 354-ker­tai­nen, eli hui­keas­ti kor­keam­pi kuin ame­rik­ka­lais­ten ar­vioi­ma
30. Sa­moin yri­tys­joh­ta­jien to­del­li­set pal­kat oli­vat Rans­kas­sa
104-ker­tai­set, Sak­sas­sa 147-ker­tai­set, Es­pan­jas­sa 127-ker­tai­set ja
Sveit­sis­sä 148-ker­tai­set, ver­rat­tu­na ar­vioi­tui­hin 6–24 -ker­tai­siin
palk­koi­hin.

Skan­di­na­vias­sa
yri­tys­joh­ta­jien pal­kat oli­vat mal­til­li­sem­pia, mut­ta sil­ti pal­jon
kor­keam­pia kuin mi­tä ih­mi­set ar­vioi­vat tai mi­kä oli hei­dän ideaa­lin­sa.
Tans­kas­sa yri­tys­joh­ta­jien pal­kat oli­vat 48-ker­tai­sia, Nor­jas­sa
58-ker­tai­sia ja Ruot­sis­sa 89-ker­tai­sia ver­rat­tu­na ta­val­li­seen työ­läi­seen.

Tut­ki­muk­set viit­taa­vat sii­hen, et­tä ihan­teel­li­ses­sa maail­mas­sa ih­mi­set
ovat val­mii­ta sie­tä­mään jon­kin­lai­sia tu­loe­ro­ja, mut­ta ei­vät ko­vin
suu­ria. Kum­mas­sa­kin tut­ki­muk­ses­sa ih­mis­ten nä­ke­myk­set ihan­teel­li­sis­ta
tu­lo- tai va­ral­li­suus­erois­ta oli­vat ta­sa-ar­voi­sem­pia kuin hei­dän ar­vion­sa,
mit­kä puo­les­taan oli­vat ta­sa-ar­voi­sem­pia kuin to­del­li­set tu­lo- ja
va­ral­li­suu­se­rot. Huo­mion­ar­vois­ta on se­kin, et­tä myös rik­kai­den ja
kon­ser­va­tii­vien ideaa­li­maail­mas­sa va­ral­li­suus­erot oli­vat huo­mat­ta­vas­ti
pie­nem­mät kuin to­del­li­suu­des­sa.

Jos se­kä
rik­kai­den et­tä köy­hien ihan­ne­yh­teis­kun­nas­sa tu­lo- ja va­ral­li­suus­erot
ovat pie­nem­mät kuin ne to­del­li­suu­des­sa ovat, mik­si ky­sy­mys tu­lo­ero­jen
pie­nen­tä­mi­ses­tä on niin han­ka­la po­liit­ti­nen ky­sy­mys?

Yk­si syy
voi ol­la ih­mis­ten tie­tä­mät­tö­myys to­del­li­sis­ta tu­loe­rois­ta. Jos ih­mi­sil­lä
on epä­rea­lis­ti­nen kä­si­tys tu­loe­rois­ta, he ei­vät osaa vaa­tia muu­tos­ta
ei­vät­kä ää­nes­tä par­la­ment­tei­hin ih­mi­siä, jot­ka voi­si­vat muu­tos­ta
ajaa.

Viimeinen lainattu kappale on haaste tasa-arvopuolue
sosialidemokraateille ja koko vasemmistolle. Alkuaikojen teoriasosialistit
jaksoivat hokea tiedon merkityksestä. Innostuneet joukotkin lauloivat Marseljeesin
tahdissa

Ja pahin vihollinen meillä
on kansan tietämättömyys.
Se este edistyksen teillä,
:,: kuin auringolle synkkä syys, :,:
sen hengen miekka voi vain voittaa.
Ken meitä vastaan olla vois,
kun ompi pahin este pois,
niin maailman vapauskin koittaa.

• (Säkeistö on Aatteen puolesta [Saarto. Sävel: Marseljeesi.] laulusta, joka julkaistu
  Työväen Lauluja, kirjasessa, jonka on painettu Sosialistin
  Kirjapaino-Osuuskunta i.l., Turku 1912)

Ajankuvana muistettakoon, että Sosialistin Kirjapaino muutti
nimensä sodan jälkeen Lounais-Suomen Kirjapainoksi ja se pantiin konkurssiin
1993 Työväenlehtien Tuen toimesta ja paikallisen valtalehden aplodien säestyksellä.

Kehitys ei ole kulkenut toivottuun suuntaan oikean tiedon
leviämisen kannalta. Koulutus on laajentunut, kansanvaltaistunut ja tehostunut. Tiedon tulva on
valtavaa, niin valtavaa, että sieltä ei sattumalta satu tavallisen tallaajan
tajuntaan sellaista asiaa, joka on epäedullista talouseliitin ja politiikan
valtavirran kannalta. Ihmisten mielet
täytetään viihteellä ja jokapäiväisellä aherruksella.
Tämänkin tutkimuksen ansiokas referaatti on taloussivuilla – siis niillä joiden
yli lehden selaaja mene juurikaan asiaan huomiota kiinnittämättä. Ja mikä
pahinta; tällainen tieto luokitellaan polittiseksi ja siitähän ei sovi puhua kouluissa
eikä paljon missään muuallakaan.

Keinot tällaisen kehityksen kääntämiseksi on keksitty ja käytettykin.
Se oli ja olisi verotus. Progressiivista verotusta siedettiin pitkään ja taisipa jenkeissäkin olla niin, että
korkeat verot olivat jotenkin hienoa.
Mutta uusliberalistisen talouspolitiikan
opit ja finanssimarkkinoiden valta sokaisivat meidät. Uskoimme veronalennusten
dynamiikkaan ja tulimme vakuuttuneeksi pääomien karkaamisen kauhuista ja
hyväksyimme kehityksen, jonka hedelmät eivät todellakaan ole
taloudellisestikaan hyviä eivätkä vastaa lainkaan kansalaisten oikeuden tajua.

Tämä kissa on nostettava ja pidettävä pöydällä tänään, huomenna ja ensi vuonna.
Asiasta on puhuttava selkokielellä kertomalla, että askel oikeaan suuntaan on kunnallinen pääomavero

mr