”Pelättiin, että tulee liian tehokas”, oli luonnehdinta, joka kuvaa prosessia.
Pysäköinti, liikenne ja rakennusoikeus oli ratkaistu matalimman aidan
periaatteella; allergia kerroksia ja maanalaista pysäköintiä vastaan ja rakentajien
suosiman katupysäköinninn puolesta on ollut johtoajatuksena.
Keskustan kaavakilpailun voittaneen Taikurinhatun liikenneratkaisun idea on
hävitetty, kun Tuulensuunkatu säilyy yhtenä läpikulkevana pääväylänä ja kun Kreivinkadun
risteyksestä tulee kiertosellainen ja kun sen ja Tuulensuunkadun ympyrän
väliin tulee liittymiä, yksi Tullikadulle toinen linja-auto- ja taksiasemalle.Sotku on selvä.
Kokoomus on johtanut prosessia ensinnäkin uusia selvityksiä
vaatimalla. Sen jälkeen sillä on ollut puheenjohtajuudet arkkitehtikilpailun
palkintolautakunnassa, ympäristö- ja kaavoituslautakunnassa sekä Kh:n
suunnittelujaostossa. Kaikki kiemurat on tehty puolueen ällien mukaisesti.
Toiset ovat joustaneet ja ymmärtäneet, että kun on kerrottu ”meillä ryhmässä on
puhuttu”, niin on kuunneltu ja nielty.
”Kerran vielä pojat”, ja niin kaupunginjohtajan ehdotusta haluttiin muuttaa. Ihan
vaan vähän mutta kumminkin, meidän malli se olla pitää, puumerkki puuttui.
Kärsivällisyyden maljan piripinnan pintajännitys laukesi
eikä muut halunnetkaan enää perääntyä. Arvovaltakiista oli valmis ja tähän asti
aina viisaimmat ovat antaneet periksi. Ja se viisas ei ole ollut Kokoomus, joka varsinkin
Stubbin aikana on kiinnittänyt päähuomion taiteellisen vaikutelmaan eikä sisältöön. Paavo Lipposen muistelmissakin ansaittua huomiota saanut Paavo Väyrynen on tainnut olla Kokoomuksen tahtopilitiikan johtotähtenä.
En ole yhtään tyytyväinen kaavaan. Sen toteuttaminen ei tule
olemaan helppoa ja siitä on hävitetty idea. Mutta sanoin, kuten mummo lumessa, kavereille ja
tovereille, että eteenpäin on mentävä. Ja on tehtävä päätöksiä vaikka haammasta purren.
MR, kirjoitus on vain henkilökohtainen tuntemukseni tänään 28.10.2014.
Olen uskollinen kaupunginhallituksen tovereiden yhteisymmärrystä hakevalle kannalle.
