Vladimir Putin on aikaan saanut uudet
huolenaiheen Venäjän naapureissa puolustamalla Neuvostoliiton Natsi-Saksan
toisen maailmansodan kynnyksellä allekirjoittamaa sopimusta, jossa kaksi
suurvaltaa jakoivat salaa Puolan ja muita maita.
Venäjän presidentin ja nuorten historioitsijoiden
ryhmän tappamisesta annetun selostukseen mukaan presidentti Putin sanoi keskiviikkona:
”Jatkuvasti riidellään Molotov-Ribbentrop-sopimuksesta ja syytetään Neuvostoliitoa
Puolan jakamisesta”Hän sanoi, että Puola käyttäytyi samalla
tavalla ottamalla osana osan Tšekkoslovakiasta, kun Saksa hyökkäsi sinne.:
”Vakava tutkimus on osoittanut, että tällaiset menetelmät olivat tuolloin
osa ulkopolitiikkaa. Neuvostoliitto allekirjoitti Saksan kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen.
Nyt sanotaan, Paha juttu, ”Voi, kuinka väärin.” Mikä siinä on vikana,
kun Neuvostoliitto ei halunnut taistella? Mitä väärää siinä oli?Presidentti Putin on valvonut Neuvostoliiton
mainetta ja tehnyt pitkään työtä tarkistamalla Venäjän historian oppikirjat. Hän vaatii, että annetaan enemmän
painoa puna-armeijan roolille toisessa maailmansodassa vapauttajana ja poistetaan
viittaukset Neuvostoliiton sotilaiden ja
Josef Stalinin hallinnon hirmutekoihin, joita hänen mielestään liioitellaanKeskiviikon kokouksessa presidentti
Putin uudisti toivovansa, että nykypolitiikassa annettaisiin enemmän arvoa ja
tunnustettaisiin Neuvostoliiton armeijan uhraukset natsi-Saksa nujertamisessa. Kathrin Hille , FT Moskova
Kovat lausunnot liittyvät pidempi
aikaiseen kehitykseen. Vladimir Putin on ajat sitten sanout, että Neuvostoliiton
hajoamainen oli aikamme suurin katastrofi. Hajoamiseen liittyi suurvalta-aseman
menetys ja muiden maiden vähättely; USA: ylivalta – maailman yksinapaisuus – ja
Kiinan nousu ovat olleet KGP-koulutuksen saaneelle liikaa.
Öljyn hinnan nousu ja vähittäinen kotimaisten
vastustajien nujertaminen on nostanut Putinin vallan huippuunsa, jonka vahvistaa
myös Forbesin lista. Vallan huuma sokaisee ja puheet tulevat suorasukaisemmiksi;
hän puhuu varmaankin mitä ajattelee.
Kaiken lisäksi hän aivan selvästi nauttii asetelamasta, jossa maailma säpsähtää.
Tietenkin on niin, että Neuvostoliiton itsekkäältä kannalta oli ymmärrettävää,
että siellä pelättiin Hitlerin Saksan hyökkäystä. Siitä Adolf Hitler oli
puhunut Mein Kampfissa ja useissa puheissa. Mutta olishan siellä myös pitänyt
tietää, että rauhoittamalla idän suunta, pystyi Kolmas Valtakunta toimimaan
rauhassa lännessä. Jälkikäteen löytyy tietenkin hyviä patrioottisia selityksiä itsekkäälle
maailman vallankumouksen levittämisellä ja panvenäläiselle tsaarinaikaiselle
imperialismin ideoille.
Tällaisten linjausten ymmärtäminen ja puolustaminen herättävät Suomessa henkiin
pelkoja, niin muistoja kuin historiallisia tosiasioitakin. Ei ole ihme, että
Putinin puheet saavat kylmät väreet selkäpiihin.
Tästä on seurauksena Suomessa on ainakin kahdenlaisia vastakkaisiin suuntiin vetäviä arvioita; Voiman
lisääminen houkutaa, mutta Venäjän reaktiot pelottavat. Rautaa rajalle henki yhtäällä
ja Paasikiven maantieteen opit toisaalla aiheuttavat ristiriitaa. Ja mitä tämä
sitten tarkoittaa Naton suhteen?
Historiasta muistamme, että Suomessakin oli 30-luvun alussa sellainen
hurraa-isänmaallinen ryssävihainen joukko. Lapuanliikkeen henki laimennettiin
vuoden 1937 jälkeen ja pohjoismainen demokraattinen suuntaus sai jalansijaa
Kyösti Kallion presidenttiyden ja punamultahallituksen muodossa. Mutta se
kuitenkaan riittänyt Neuvostoliitolle, vaan raaka suurvaltapolitiikka ja
ylimääräinen voimantunto sekä tuo katala M-R
sopimus saivat aikaan Talvisodan.
Ilman valmiutta henkisesti puolustaa
maata koko kansan voimin myös aseellisesti emme olisi selvinneet maailmansodan
pyörteistä. Taas sotien jälkeen myöntyväisyydelläkin piti olla rajansa.
Siis Suomen tilanne ei ole ollut eikä
ole helppo. Suomen asema ei ole oma
ilmoitusasiamme. Sen viitekehykset määräytyvät maailmanpolitiikan liikkeistä.
Juuri tällä hetkellä tuntuisi oikealta laajan yhteisymmärryksen hakeminen. Se voisi tarkoittaa, että emme mene Naton jäseneksi, mutta sen vastapainoksi pitää olla selkeästi
EU:n linjausten takana, mieluummin niitä rakentavasti vahvistaen, kuin omaa
eriseuraisuutta korostaen.
Omasta puolustuksesta pidetään kiinni, rajoja vartioidaan ja yhteistyötä
vahvistetaan Pohjoismaiden suuntaan. Materiaalista valmiuttakaan ei sovi
unohtaa. Ja niinpä nyt on aika ottaa vanha idea maanpuolustusmaksusta
käyttöön.
