Sote-uudistus ja kansalaiset

Antti
Halonen Lontoosta kirjoittaa HS:n 14.12.2014 kolumnissa otsikolla: Kansalaisten pitäisi
osallistaa soteuudistuksen tekoon:

Eu­roop­pa­lai­sia ter­vey­den­huol­to­jär­jes­tel­miä
ver­tai­le­va Eu­ro Health Con­su­mer In­dex ke­huu Suo­mea kus­tan­nus­te­hok­kaas­ta
ter­vey­den­huol­los­ta mut­ta kri­ti­soi ter­vey­den­huol­lon hei­kos­ta käyt­tä­jäys­tä­väl­li­syy­des­tä.
Elin­kei­no­elä­män val­tuus­kun­ta taas on moit­ti­nut so­te-la­ki­luon­nok­sen
etään­nyt­tä­vän pää­tök­sen­te­koa kan­sa­lai­sis­ta. Kan­san­elä­ke­lai­tos
ja Sit­ra ovat vaa­ti­neet ih­mi­sil­le li­sää va­lin­nan va­pauk­sia ja pa­rem­pia
oma­hoi­don mah­dol­li­suuk­sia.
So­siaa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­riön tu­le­vai­suus­kat­sauk­ses­sa
to­de­taan, et­tä luot­ta­mus de­mo­kra­tiaan ja vah­va  kan­sa­lais­yh­teis­kun­ta edel­lyt­tä­vät
avoi­muut­ta, yh­den­ver­tai­suut­ta ja so­siaa­lis­ta yh­teen­kuu­lu­vuut­ta.
Näi­tä ar­vo­ja voi­tai­siin nou­dat­taa ot­ta­mal­la kan­sa­lai­set mu­kaan
päät­tä­mään so­te-alueen ter­veys­pal­ve­lu­jen jär­jes­tä­mi­ses­tä ja tuot­ta­mi­ses­ta.

Ensinnäkin muistettakoon, että Suomen
järjestelmän kustannustehokkuuden yhtenä tekijänä on ollut, että kustannuksia
seurataan kunnissa tarkasti. Erikoissairaanhoito on vähän kauempana vaalivastuullista päättäjistä ja siellä kustannukset ovatkin nousseet nopeammin. 

Suomen Lontoon instituutissa toimiva Antti Halonen kertoo erityisesti
brittilisestä kansalaisten kuulemisjärjestelmästä ja sen tuloksista ja ehdottaa
sellaista meille.
Ajatus on hyvä ja kannatettava. Sellaista tullaan tarvitsemaan, aivan erityisesti,
jos sote toteutuu ehdotetussa muodossa eli suurina miljoona-sote-piireinä ja
maakunnan kokoisina tuottajakuntaliittoina.
Kuntalaisten välitön osallistuminen ja edustuksellinen kuntalaisten
itsehallinto on tähän asti toiminut kansalaispaneelin tuntojen tulkkina. Nyt se
ollaan poistamassa. Se on vakava taka-askel terveyskeskusjärjestelmämme
kannalta, se suorastaan romutta sen.

Hyvänä esimerkkinä siitä, että kunnallinen demokratia toimii ja kuuntelee
kasalaisia on meidän terveyskeskuspäivystyksemme. Jokainen valtuutettu sai
kaduilla, toreilla ja työpaikoilla kuulla monesta suusta: ”Älkää hävittäkö päivystystä” Tietenkin me käyttäjä- päättäjät omasta
kokemuksestamme tiedämme, että Naantalin terveyskeskus toimii, ja että sen joustavuus
perustuu henkilökunnan asenteen lisäksi päivystyksen käyttömahdollisuudesta.

Päivystyksestämme
ei ole koskaan ollut eikä sitä voida tehdäkään vaativien kiireellisten tapausten
hoitoon kykeneväksi; se on akuuttien ei vakavien mutta hoitoa vaativien tapausten
ensiapua useimmiten lääkitsemistä. Niitä tapauksia varsinkin lapsiperheissä on
paljon ja nekin, joilla ei ole vakuutusta, tarvitsevat hoitoa. Näiden tapausten
hoitaminen terveyskeskuksessa vähentää TYKS:n päivystyksen paineita. Aiheesta
kirjoitettiin 14.12.2014 Turun Sanomissa ja kerrottiin keskitetyn päivystyksen
ruuhkista. Käytännön työtä tekevän ja johtavien lääkärien resepti on sama:
Terveyskeskuksiin on päästvä helpommin:

Kuntien kannalta keskitettyyn päivystykseen siirtäminen voi
olla kunnan  ja myös julkisten kustannusten kannalta perusteltua. Mutta
melko varmaa on, että siitä seuraa palveluja tarvitseville lisämenoja, koska
päivystyksen keskittämisen seurauksena on yksityisten palvelujen käytön
lisääntyminen. Terveyden hoidon kokonaiskustannuksissa ei säästöjä tule,
pikemminkin käy päinvastoin, että sen minkä julkinen säästää sen vakuutusyhtiö
ja lääkärifirmat korotettuna rahastavat.

Hesarin vieraskirjoittaja Antti Halonen päätti
juttunsa erittäin tärkeään havaintoon:

Suo­mes­sa kan­sa­lais­ten osal­lis­ta­mi­sen on­gel­mak­si saat­tai­si muo­dos­tua
ter­vey­den­huol­to­jär­jes­tel­män ra­ken­teel­li­nen epä­ta­sa-ar­voi­suus.
Hy­vä­osai­sil­la eli työ­ter­veys­huol­lon pii­ris­sä ole­vil­la ei ole sa­man­lais­ta
int­res­siä jul­ki­sen ter­vey­den­huol­lon ke­hit­tä­mi­seen kuin ai­dos­ti
jul­ki­sen ter­vey­den­huol­lon va­ras­sa ole­vil­la.

Kirjoittaja arvio rakeenteellisesta epätasa-arvosta johtuu mielestäni siitä, että järjestelmämme joutui
1990-luvun laman kourissa leikkausten kohteeksi ja terveyskeskuspalvelujen
nimenmukainen terveyden vaaliminen, joka edellyttää ehkäisevää toimintaa,  joutui leikkausten kohteeksi.
Niinpä työanatajat huomasivat, että työpaikoilla ei
ole varaa viivyttelyyn. Aikaa ei voi hukat jonoihoin. Siksi työterveyshuolto on ottanut hoitaakseen, muitakin kuin alkuperäinen työsuojeluun
edellyttämiä tehtäviä.
Vakuutusyhtiöt ovat myös osanneet markkinoida ihmisten
turvallisuuskaipuulla ja niinpä erityisesti lasten vakuutukset ovat olleet
kovassa kasvussa niin määrän kuin hinnankin suhteen. Seurauksena on ollut, että työterveyshuollon piirissä on kaksi miljoona ja vakuutuksien
miljoona suomalaista.
Loput pari miljoonaa ovat terveyskeskusten varassa. Heidän painoarvoaan vähentää vielä se, että heidän joukoissa on vaaliemme suurin
puolue eli nukkuneet hyvin edustettuina.

Huomaamme, että kansaliaisten hyvinvoinnista huolehtiminen on monisärmäinen asia. Siihen liittyy epätasaista asiantuntemusta, voimakkaita taloudellisia intressejä, aluepoltiikkaa, vahvoja tunnetiloja sekä poltiikkaa. Ratkaisujen vaikutukset ulottuvat pitkälle ja syvälle. Niitä ei voida tarkasti tietää ja arvioihin liittyy suuria epävarmuustekijöitä tuntemattomien muuttujien suuren määrän johdosta.
Lopuksi ja taähn hetkeen liityen haluan muistuttaa, että pelkästään luokituslaitosten ja julkisuudessa luvattujen rakenteellisten vaatimusten tyydyttämisestä ei voi olla kysymys, vaikka tasavallan hallituksen paineet ymmärrämmekin
Siksi me paikalliset haluamme myös osallistua kehitystyöhön.
Hyvä ja Suomessa toimiva keino on kunnallinen demokratia.