Sakari Knuuttila oli tullut vasemmistovyöryn mukana eduskuntaan vuonna 1966 ja oli jo hänen tutustuessani vuonna 1979
saanut edustajatovereiden keskuudessa maineen oman tien kulkijana. Pari
vaalikautta Sakarin edustajatoverina ollessa opin tuntemaan hänet periaatteen miehenä: Raittius
ja kristillisyys vasemmistolaisuuteen yhdistettynä tekivät hänestä itsenäisen, etäisenkin oman
tien kulkijan. Hän ei juurikaan taustoistaan kertonut ja niinpä
olinkin mielenkiinnolla avaamassa kirjaa saadakseni tarkempaa tietoa hänen lähtökohtiinsa. Voin yhtyä Keskisuomalaisen
Lasse Kankaan kirja-arvioon, jossa hän toivoi tarkempaa kertomusta puoluekannan
muodostuksesta:
Porvarillisen kodin
poika pääsi oppikouluun, IKL:n kansanedustajan Hilja Riipisen johtamaan
Lapuan yhteiskouluun. Knuuttila kuvaa eloisasti lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Tie
vei Tampereen teknillisen opiston kautta tiepiirin insinööriksi Jyväskylään.
Lukija jää kaipaamaan perusteellisempaa analyysia niistä tekijöistä, jotka
muokkasivat nuoresta miehestä vakaumuksellisen sosiaalidemokraatin. Sama koskee
kansanedustajuutta. Jonkin verran enemmän olisi ollut paikallaan kertoa
ehdokkaaksi asettumisesta ja kampanjasta ennen vuoden 1966 vaaleja. Kirjan
mukaan tie- ja vesirakennuslaitoksen Keski-Suomen piirin teiden kunnossapidon
toimialapäällikkö Knuuttilasta yksikertaisesti vain tuli kansanedustaja
sosiaalidemokratian voimakkaan myötätuulen siivittämänä.
Kirjan yhdessä kohdassa Sakari toteaa, että pienetkin asiat voivat
vaikuttaa ajatteluun ja mainitsee, että hän 17 vuotiaana oli vesomassa
radanvartta ja huomasi maassa olevan Suomen Sosialidemokraatti lehden .
”Tutkin
sitä ja huomasin pienen uutisen, että sosialidemokraatit haluavat avata
korkeakouluihin pääsyn myös ammattikoulutietä.
Olin käynyt keskikoulun ja tarkoitukseni oli opiskella teknisessä opistossa,
josta oli vain rajoitettu pääsy eteenpäin. Tämä uutinen madalsi kummasti
kynnystä sosialidemokraattisen, minulle kuitenkin melko vieraan, aatteen
suuntaan.”
Sakari Knnuuttilalle oli ominaista muodostaa oma ajatuksensa, josta hän
voimakkaasti piti kiinni. Siitä
esimerkkinä on hänen Kekkosen jatkokauden pituuteen ottama ryhmän kannasta poikkeava
kanta. Ehkä hänellä oli muitakin syitä, joista hän ei kerro ja voi olla, että
hän myös halusi profiloitua.
Sakari Knuuttilan kanssa oli liikennevaliokunnassa. Hänellä taustansa
vuoksi ja kokemuksen perusteella oli ryhmän johtajan vahva asema. Ei hän aina
oikein meidän muiden ajatuksista välittänyt ja ehkä vähän loukkaantuikin, kun
me joissakin asioissa haluttiin muutoksia. Omaksi ansiokseen hän laskee
suojakadun muuttamisen pihakaduksi. Ehkäpä vain itse muistan asian hieman
toisin eli siten, että Porvoon Kaj Bärlundin ja minun Naantali kokemukset sekä
kansainväliset esimerkit viitoittivat lain nykyiseen suuntaan. Voi tietenkin
olla, ettemme ilman Sakaria olisi saaneet sille tukea porvarilliselta maaseutua
edustavilta tahoilta.
Toinen vakavampi juttu oli suuressa valiokunnassa rattijuoppouden promilleraja-asiassa.
Kun asetelma oli tiukka ja Sakarin intohimoinen nollarajan kannattaja, niin
jouduimme aika hankalaan tilanteeseen, kun hän ei millään tahtonut hyväksyä,
että raittiusmies Niilo Hämäläinen äänesti nykyisen promillerajan puolesta
ratkaisten asian.
Sillä hetkellä oli Sakari Knuuttilan demokratian kunnioitus kovalla koetuksella.
Sakari Knuuttila on insinööri, eihän siinnä mitään pahaa ole. Enkä pidä mahdottomaan vaikka hänkin olisi
esikuvana kun puhutaan ratakiskon taipuvan ennen insinööriä. Sellaista henkilö
voi kunnioittaa ja aivan varmasti se myös antaa monille hyvän aiheen äänestää
uudelleen ja uudelleen periaatteen miestä. Seitsemät vaalit on kova suoritus.
Kirjan mukaan myös hänen ansioistaan on monet asiat saatu liikkeelle ja
toteutukseen. Hän kontaktiverkkonsa on ollut mahtava ja tehtävien kirjo laaja.
Sakari oli asiantuntijaedustajia, josta ei koskaan tullut ministeriä. Omapäisyys
voi olla yksi tekijä ja ehkäpä hän ei myöskään ollut kaveri tärkeille
tovereille. Voi olla, että näin oli oikein ja kohtuullista.
Häneltä ei kuitenkaan itseluottamusta puutunut. Siitä on hyvä esimerkki presidenttiehdokkuuden
tavoittelu Kalevi Sorsan ja Martti
Ahtisaaren kanssa kilpaillen. Sakarin heikkoutena pidettiin hänen puutteellista
Ruotsin kielen taitoa. Lohkaisin tuohon lieventävänä tekijänä, ettei se ole
hänen suurin heikkoutensa. Murjaisu hauskuutti kuulijoita, mutta ei se fiksu
ollut. Hän oli Suomen suurimman sd-yhdistyksen, Jyväskylän Työväenyhdistyksen tehtävään
asettama ja ehdokkuus on aina kunnioitettava teko
demokratian puolesta.
Vaikka ulkomaan matkoista oli
ehkä merkitystään enemmän kuvauksia, on kirja ennen muuta hyvä kokonaiskuvauskuvaus eduskuntatyöstä. Se on ajallinen kertomus hyvinvointiyhteiskunnan
rakentamisesta; 1966 -1991 oli kasvun aikaa, jolloin monipuolista hyvää voitiin
tehdä ilman suuria taloudellisia rajoituksia. Ei ole ihme, ettei Sakari
Knuuttilan johtamasta pankkivaliokunnasta ollut kykyä eikä keinoja pitämään säännöstelystä
irtaantuvan toimialan kehitys hallinnassa.
Sakari Knuuttila kirja on kuvaus asiaansa ja itseensä uskovasta ahkerasta ja isänmaallisesta rakentajasta. mr
Sakari Knuuttila Wikipediassa
