Kyseessä ei ole Wahlroosin vaalikirja. Teos ei käsittele
Suomen talouspolitiikkaa muuten kuin välillisesti. Jo käsikirjoituksen
englannin kieli viittaa siihen, että Wahlroos pyrkii mukaan kansainväliseen
debattiin.Annamari Sipilä Hs
Yritin FT:stä löytää kirjan julkistuksesta juttua. En sitä
löytänyt. Sen sijaan Nalle oli Suomen taloudesta madonlukujaan lukenut 11.3. olleessa jutussa..
Kirjansa loppusivuilla
Wahlroos paljastuu yllättäen Suomessa sodan jälkeisinä vuosikymmeninä
toteutetun Kauppatieteiden tohtori, sijoittaja
ja tietokirjailija Björn Wahlroos on valmis soittamaan tuomiopäivän
pasuunaa.Mutta ensin lontoolaisen loistohotellin sviitin oveen iskee napakka
koputus. Henkilökunta haluaa varmistautua, että kanta-asiakkaalla
on kaikki hyvin. Samppanja on istutettu jo etukäteen – ja tilaamatta
– sivupöydälle odottamaan.Näin alkaa HS:n Lontoon kirjeenvaihtajan
tarunhohtoinen kertomus. Jo näinhän se menee tutkivassa journalismissa inflaatiopolitiikan
tukijaksi. Nykyekonomistit ovat tuominneet sen.Kasvua tukeva, valuuttakurssin heikkenemisen välittämä rahapolitiikka
on hänen välittämänsä kuvan mukaan aina tehokasta. Sen kasvua ja
työllisyyttä tukevat vaikutukset eivät näytä kilpistyvän edes työmarkkinoiden
jäykkyyksiin ja suureen rakennetyöttömyyteen. Nämä jäykkyydet salpaisivat
finanssipoliittisen elvytysyrityksen tehon laukkaavaan inflaatioon
heti alkuunsa.Nallen turkin
alta lopulta siis paljastuukin Suomen talouspolitiikan perinteisen,
jo unohdetuksi luullun mallin kannattajaLuulenpa vain, että tämän mallin perustelemisessa
Wahlroosilla olisi tekemistä jopa ihailemansa Chicagon koulun puhdasoppisimpien
jäsenten seminaarissa.
Jukka Pekkarinen HS 13.3.2015
Kiitos Jukka Pekkariselle, joka ei ole hurahtanut – hurmaantunut toimittajien tavoin,
En malta olla muistelematta Fortumin ilmastoseminaaria, jossa Mike Liliuksen kaveri Nalle kertoi oman maailman suurien huolien luettelon.
1.
Fundamentaalinen islam
2.
Afrikan köyhyys
3.
Ilmaston muutos ja eurooppalainen
sosialidemokratia siis jaetulla kolmossialla.
Hän jo silloin ideoi veden ja ilmana privatisointia jollekin
säätiölle; YK ei tietenkään kelvannut. Sopiva asiamieskin kävi monen läsnä olleen
mielessä.
Viimeksi kun Nalle pyrki julkisuuteen hän pisti Churchillin suuhun Keynesin
sitaatin ”Tosiasioiden muuttuessa muutan
mieltäni, mitä te teette, Sir?” ja se taisi ollakin ainut komentti
hänen juttunsa jälkeen.