Venäjään on kohdistunut historian aikana monta uhkaa
lännestä. Juutalaisten kansanmurhan jälkeen II maailman sodan raskaimmat menetykset
kohdistuivat venäläisiin.Tällä tosiasialla venäläiset perustelevat, että Saksan 1941 itään suunnattu sota näytti
toteen sen, että entisen Neuvostoliitto hyökkäys 1939 Suomeen ja Baltian maiden ja Itä-Puolan valloitus Molotov-Ribbentrop
sopimuksen mukaisesti oli Venäjän suojelutoimenpide eikä impereilaistinen valloitus.
Historiallisista syistä Suomihan oli jatkosodassa Saksan ”Waffenbruder” TP Sauli Niinistönkin oli Moskovassa käytävä.
Eli kun me koemme perustellusti Venäjä- Neuvostoliito olleen uhka meille ja kun me emme voi
ymmärtää, että meistä olisi uhkaa Venäjälle, niin meidän on vaikea löytää
sellaista linjaa, joka olisi Venäjän nk. turvallisuusintressin mukainen ja joka
antaisi meille suvereenin oikeuden päättä turvallisuuspolitiikastamme vain oman
näkemyksemme mukaisesti.
Kun Suomen Nato-jäsenyyttä erityisesti on haluttu kysyä, niin nyt on vastaus
saatu, niin Kultarannan keskustelussa
kuin Moskovasta. Tiedossahan tämä on
ollut, mutta nyt se sitten on selkokielellä kerrottu. Ja siitähän emme tykkää.
Meitä ei määrillä asenne vahvistuu ja uho kasvaa. Pahimmassa tapauksessa voimme
olla pieni osa ongelmaa eikä ratkaisua. Tässä on tarkan paikan ajat.
Talousasioissa Venäjän liikkeet olivat harkittuja.
Järkevästi ajatellen Loviisan III on järkevin ydinvoima hanke.
Teknistaloudellisesti kaikkien fiksuinta olisi, että Fennovoiman sijaan
toteutettaisiin Loviisa ja jotta kaikki voisivat tilanteen hyväksyä, tulisi
Fennovoiman osakkaiden saada ydinvoimaosuuksia Fortumilta. Jos taas venäläiset pitävät
puheensa ja Fortum saa Karjalan vesivoimaosuuksia, voisivat kaikki olla tyytyväisiä.
Juuri nyt markkinahinnat ei näytä kovin lupaavilta. Sähkön nykyisillä eikä
lähitulevaisuuden hinnoilla ei mitään bisnestä tehdä. Pitää olla muita hyviä perusteluja
ratkaisuille.
Valtio ei taida Suomessa olla Britannian kaltainen toimija, joka lupaa
takuuhinnan ydinvoimalle. Julkisen talouden alijäämäpaineiden lisäksi valtion vastuusalkkua on täyttymässä laivatilauksien
rahoituksella ja kaivostoiminnan jälkien putsaamisella. Siinnä tarvittaisiin viimeistä sanaa
korkealta. Nyt vaan on niin, että Kekkosen aika mennyttä, eikä Suomesta taida
löytyä sellaista leipuria, joka rohkenisi tähän soppaan lusikkansa pistää.