Kurssitoverini Olavi Louko, 68 ja pitkäaikainen yhteistyökumppani Hannu Suhonen 72 kuolivat Laurin
päivänä 2015.
Olavi Louko menestyi
opinnoissaan hyvin.
Olli oli kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja ymmärsi
sosialidemokratiaa Tampereen Teknillisessä korkeakoulussa. Hän oli kykyjä ja hänellä olisi voinut suuntautua
teoreettisemmille tieteellisille aloille. Pohjalainen suoraviivaisuus ja
tekemisen tahto ohjasivat hänet pääkaupunkiseudun kehittäjäksi ja rakentajaksi,
jossa hänen arvostuksensa laajoissa piireissä oli – sen huomaa erityisesti nyt –
tosi korkealla.
Kunniallinen ja rehti ihminen ärsyttää ja niinpä Olikin joutui turhanpäiväisen
populismin ja median kehittämän ajojahdin kohteeksi.
En viimeisinä aikoina Ollin kanssa käynyt mitään syvällisiä poliittisia keskusteluja.
Oma käsitykseni on, että käytännön miehenä hän ei välttämättä oikein jaksanut
ymmärtää kaikkien sosialidemokraattien kotkotuksia. Siksi hänestä tuli
porvarillisten puolueiden suosima aikaansaava ammattimies.
Kun uutinen hänen poismenosta tuli saunan jälkeiseen istuntoon, tuli tarve poistua
yksinäisyyteen hyvää kaveria muistelemaan.
Viestin Hannu Suhosen
kuolemasta sain kokouksen päätteeksi.
Yllätyksenä tieto ei tullut, sillä läheltä piti tapahtumia oli ollut edustajakaudesta
vuodesta 1991 lähtien.
tapasin Hannun viimeisen kerran
Merisalissa alkukesästä. Kuulumisia vaihdettaessa hyväntuulinen Hannu kertoi,
että nyt ei enää ole kirurgisia keinoja auttaa sydän vaivoissa, joten päivä
kerrallaan mennään.
Tämän jälkeen törmäsin Timo Soiniin,
jolle Hannun tapaamisesta: ”Ei tainnut
lähettää terveisiä”, oli kommentti. Timo Soinin on kirjassaan pitänyt
Hannua SMP:n taloudellisten vaikeuksien aiheuttajana
Hannu oli suoraviivainen , röyhkeänkin tarvittaessa. Muistan Naantalin
ylimääräiset vaalit 1963. Turkulaiset nuoret tulivat avuksemme. Hannu ei kuvia kumarrellut ja mieleeni on
jäänyt, kun hän pisti mainoksemme kysymättä lupaa samaan tolppaan valtuuston
puheenjohtaja Harri Airisen
kiinnittämän Kokoomuksen plakaatin yläpuolella. Hannu ei kuvia kumarrellut.
Taustaltaan uskovaisen raittiusmiehen peräänantamattomassa itsepäisyydessään
yhdistyivät erikoisella tavalla sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja omien asioiden ajaminen. Tällainen linja ajautui väistämättömään
konfliktiin sosialidemokraattisen liikkeen radikaalimman nuoremman polven
kanssa.
Niinpä hänen viimeiseksi poliittiseksi ryhmäksi tuli Pekka Vennamon avustamisen kautta SMP. Rohkenisinko
sanoa, että hän oli Pekan aikana SMP:n työmies.
Hannun naapuri edesmennyt Pentti Palmunen kertoi ihaillen yliahkerasta naapuristaan: ”Hannu oli tullut Lapista koko päivän ajettuaan yöllä kotiinsa. Tuuli
oli kaatanut puisen lipputangon. Ennen nukkumaanmenoa Hannu oli sahannut sen paloiksi
ja pistänyt klapit liiteriin.”
Tuosta poikki ja pinoon oli Hannun toimintamalli. Olemme yhtä personallisuutta
köyhempiä.
Suuri sattumien mestari ajoitti näiden erilaisten
arvostamieni ystävien kuolemat samalla päivälle.
Siitä nousi mieleeni tapauksia löyhästi yhdistävä tekijä, joka vähän painaa
mieltäni:
Onko sosialidemokratia ollut liian ahdas ja puutteellinen?
