Hesari kertoi
Kaikki alkoi hiilestä ja teräksestä. Niitä oli tarvittu eurooppalaisten
tuhoamiseen ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. Ranska halusi muuttaa
historian kulun. Se tahtoi sitoa kaksi maanosan tärkeää valtiota yhteen
tavalla, jonka jälkeen ”sota Ranskan ja Saksan välillä ei ole enää
ajateltavissa eikä käytännössä mahdollinen”.
Näin sanoi Ranskan ulkoministeri Robert Schuman (1886–1963) [melkein
sukunimikaima on saksalainen säveltäjä Robert Schumann mr] kuuluisassa julistuksessaan 9. toukokuuta 1950. Pariisissa
puhunut Schuman ehdotti tuolloin Euroopan hiili- ja teräsyhteisön luomista.
Suomessa EU:n harrastusta on ollut vaihtelevaa. On ollut
suurta innostusta ja sitten tämä yleiseurooppalainen eliitin kammon avulla
populistiset liikkeet ovat saaneet tästä oivallisen syntipukin.
Mutta on Suomessa vielä asiallisiakin joukkoliikkeitä, joissa
ehkä kauniisti sanottuna laatu on korvannut määrän. Asiallisia näkökohtia tähän
tarjoaa paikallinen kansainvälisten asioiden spesialisti, jonka Hesarissa
annettua lausuntoa lainaan seuraavasti:
Schuman-seuran puheenjohtaja
Ossi Tuusvuori huomauttaa, että vaikka Schumanin julistukseen kirjattiin
toive eurooppalaisesta liittovaltiosta ja Ranskassa puuhattiin Euroopan
yhdysvaltojakin, tie yhteiseen onnelaan tiedettiin pitkäksi.
”Eurooppaa ei rakenneta hetkessä eikä millään kokonaisratkaisulla. Siihen
tarvitaan käytännön toimenpiteitä, joilla luodaan ensin aito
yhteisvastuullisuus”, Schuman sanoi.Tuusvuoren mukaan Euroopassa on yhä vallalla ajatus, että
taloudellisen kasvun perusta on vahvassa yhteistyössä, integraatiossa ja
pyrkimyksessä lainsäädännön yhtenäistämiseen.
Eli nyt kun EU:n tulevaisuuden edessä on paljon varjoja.
Kansalaiset eivät taida olla asiaan kovin syvällisesti paneutuneita. Sekä puolesta, että vastaan oleva ovat
vähemmistössä ja enemmistö on ei osaa sanoa linjoilla. Ja siksi nämä asiaan liittyvät
kansanäänestykset ovat muodollisesti kansainvaltiasilta tuntuvia, mutta ne ovat
helposti esimerkiksi kansallista hallitusta vastaan äänestämistä.
Kaarlen Suuren palkinto myönnettiin paavi Franciscukselle, joka puhuu selkeästi
integraation puolesta. Etelä Amerikasta lähtöisin oleva paavi taitaa olla objektiivinen.
Hän lopetti Roomassa puheensa viisaan varoittaviin
sanoihin.:
Paavi lopetti puheensa luettelemalla hänen Eurooppa koskevat
unelmat, joiden varaan hän rakentaisi uusi ”humanismi”. ”Unelmoin Euroopasta, jossa on
maahanmuuttaja ei ole rikollinen ja jokaisella on ihmisarvo. Haaveilen Euroopan, joka edistää ja suojaa
kaikkia unohtamatta ketään. Haaveilen Euroopasta, josta ei sanottaisi, että sen
viimeinen utopia oli sitoutuminen ihmisoikeuksiin.”
