Martin Wolf kirjoittaa FT:ssä 13.9.2016 keskuspankkien roolista ja
toiminnasta nykyisien alhaisien korkojen aikana.
Aiheesta käydään erityisesti USA:ssa käden vääntöä esimerkiksi professori Lawrence Summersin ja pääjohtaja Janet Yellenin kesken.
Kun nyt on ajauduttu poikkeuksellisen alahaisiin korkoihin
ja niiden aiheuttajista on tehty selvitystä, joka näkyy oheisesta kuvasta. Se
osoittaa, että taantuman aiheuttaa noin viiden (5) prosentin laskun reaalisessa
korossa.
Kun nyt ollaan USA:ssa kolmessa (3), niin päädytään nopeasti syvälle
miinukselle ja Euroopassa vielä alemmaksi.
Kysytäänkin aiheellisesti voiko tämä toimia ja mitä olisi tehtävä uusien hankalien
tilanteiden välttämiseksi?
Martin Wolf esittää kolumninsa
lopussa kahta keinoa parantaa tilannetta:
Ensimmäinen koskee mitä tehdä nyt. Edellä oletin, että korot
nousisivat merkittävästi, ennen seuraavan laman. Mutta tämä on todennäköisempää,
jos talous saa höyryn päälle ja koneen käyntiin. Ennenaikainen korkojen nousee saattaa ihmisten
ennakko odotusten vastaisena aiheuttaa nopeamman uuden laskun. Tämä pistää
keskuspankit pahimman mahdollisen tilanteeseen: torjumaan taantuman kun
edelleen erittäin alhaisen koron vallitessa. Tästä syystä kuten keskuspankin
johtajan Lael Brainard väittää, ”kustannukset talouselämälle kysynnän
odotettua suurempi vahvuus ovat todennäköisesti pienemmät kuin kustannukset,
jotka seuraavat merkittävästi odotuksia heikommasta talouden tilasta”. On
riskialttiimpia politiikkaa tiukentaa politiikkaa liian pian, kuin liian
myöhäistä.Toinen asia on, että politiikan hallitseva tavoite olisi nyt
taistella erittäin alhainen luonnollista korkoa (natural rate) vastaan. Sopiva
keino olisi isompi sallia suurempi fiskaalinen alijäämä lisäämällä julkisia investointeja.
Tämä ei vain tee työtä rahaviranomaisille helpompaa, mutta jos tämä tehdään
hyvin, olisi myös mahdollisuus nostaa potentiaalista talouskasvua. Laajalle
levinnyt näkemys on, että julkiset investoinnit ovat aina turhia. Mutta tämä on
liian pessimistinen. Perinteisesti julkisten investointien on usein ollut
yksityisen sijoittamisen katalysaattorina. Tänään huomattavan alhaiset
reaalikorot luovat hyvät edellytykset julkisiin investointeihin, joita juuri
nyt tarvitaan. Keskuspankit eivät saa olla tämän tantereen ainoa peluri.
