Juttua on paljon niin, pantavana paperiin, sanaili Muumi
Pappa muistelmiensa kanssa ponnistellessa
Tarinakirjassa on päästy pidemmällä. Tarinat ovat paperilla.Se on tärkeintä. Erityisen
ilahduttavaa nuorten suuri määrä. Lapset ja nuoret haluavat ja osaavatkin
kirjoittaa kaikista uusista vempaimista huolimatta.
Pyrin suomaan sellaisen hiljaisen häiriintymättömän hetken kirjan lukemiselle.
Hyvä merkki oli se, että lukemisen jatkamiselle oli koko ajan motiivi. Siitä on
kiittäminen sisällön lisäksi jaotusta ja kuvitusta. Ne erottivat ja yhdistivät.
Paljasjalkaiselle oli hyväksi lukea tulokkaiden näkökulmia. Ne
olivat ylistäviä, melkein mainosjuttujen tasoa. ”Mennääks Naantaliin”, ei huono sloogan.
Fiktiiviset jutut olivat kiinnostavia. Kauppamatkustaja Svensoniin on jo tutustuttu Naantali-päivillä. Ei ihan vielä ollut valmiita aineksia
murhamaisteri Pirkko Arhipalle tai
Vahteran Raimolle. Leena Mattilan kirkonvartija Israel
Rakett herätti mielenkiinnon yhteen yksityiskohtaan eli suntioihin. Niistä
siis viimeisestä munkista Juho Nurmesta tai Birgitta-aiheesta tupla- ja
kuittivoittajasta Eemil Saarisesta (kiitos Leena Vänttiselle etunimestä)
Päätöksien kanssa
tuskaileville tulevaisuuden ennustaminen Ahti Karjalaisen viisauden mukaan on
vaikeaa.
Aleksi Kuusiselle 12 ei, Hän näki
selvästi pitkälle kirjoittaessaan otsikolla: Naantalissa 2060 luvulla.
Presidenttinä Suomessa toimii Ilghmascxse Skiholmgrends. En
osaa nimeä vielä itsekään.
Jutussa liidellään kengillä, mutta ollaan päiväkohtaisissakin
asioissa:
Vanha kaupunki seisoo omilla jaloilaan….Kupativuorikin on vielä
kunnossa, mutta koulu on muuttanut keskustassa olevaan jättikouluun.
Mutta kirjan lukija ei voi olla huomaamatta, että taittajalla
on vahva usko kertaukseen opintojen äitinä. Palkintolautakunta on tasan
samanlaisena kerrottu kahdella peräkkäisellä sivulla! Jätänkin nimet tässä
kertomatta.
