Uudenkaupungin Sos.dem.
Kilta täytti 50 vuotta.
Itse puheenjohtaja Antti Rinne kävi puhumassa Uudenkaupungin
Työväenyhdistyksen 125 –vuosijuhlassa.
Kaupungin nuorempi yhdistys Uudenkaupungin sos.dem. Kilta puolestaan järjesti
seminaarin, jossa olivat esille yhdistyksen ehdokkaat ja neljä puhujaa.
Kari Kosken
puhetta en ehtinyt kuulla. Kattavaksi kehuttiin.
Rauno Saaren puhe oli hieno vaivaa
säästämättä tehty. Se oli historiallinen
kaari. Panin mieleeni, että puhe kannattaa tilata muuhunkin Varsinais-Suomea
koskevaan tilaisuuteen.
Marko Turusella oli selkeä viesti, joka perustui siihen, mitä näkyy ja kuuluu.
Selityksiä ei tarvita, kun 1.000 työntekijää rekrytoidaan.
Antton Rönnholm aloitti puheensa viittaamalla Antti Tuurin vuonna 2013 kirjoittamaan kirjaan: Alkemistit / Maallinen Rakkaus, joka
ilmestyi 2013.
1700-uvun lopun Uuteenkaupunkiin liittyvässä tarinassa kultaa ei synnykään vaikka
kuinka hyvin kaikkea mahdollista tietoa ja Johanneksen ilmestyskirjaa seurataan.
250 vuotta sitten
matka Uudestakaupungista meriteitse Tukholmaan oli melkein yhtä helppo kun
Turkuun. Turkuun ei kirjan mukaan kerran kevättalvella edes päästy, vaan
jouduttiin yöpymään surkeassa Naantalissa. Taustani tuntevat tietävät, että
suurempiakin onnettomuuksia voin kuvitella.
Nyt meillä on kuitenkin parempia
teitä ja ennen kaikkea autoja joilla kulkea. Sellaisen ottaisin mieluusti
täältä mukaani jos saisin.
***
Puhe käsitteli
teknologista kehitystä ja se nivoutui Uuteenkaupunkiin monilta osin. Tämäkin puhe
ansaitsisi tulla luettavaan muotoon kokonaisuudessaan. Ja retorisia
kysymyksiäkin kuultiin
Onko sosialidemokraateista uskomaan ihmisen oikeuteen siirtyä hevosen päältä ja
ratin takaa vihdoin vapaaksi matkustajaksi, ja uskomaan hänen kykyihinsä yltää
aivan toisenlaisiin saavutuksiin?
Meidän kysyttävä itseltämme uskommeko että ihmisestä on
mihin tahansa hän ryhtyy? Voiko ihminen oppia ja tarjoaako Suomi hänelle siihen
välineet?
Hevosen kanssa voi juosta kilpaa tai sillä voi ratsastaa.
***
Nykyihminen hymyilee
alkemistien puuhilla luoda kultaa tyhjästä. Tieteellisesti se onkin humpuukia,
kuten niin moni muukin asia.Albert Einstein sanoi, että kaikki tiedämme, että suorin matka pisteestä A
pisteeseen B on suora viiva, mutta mielikuvituksella me pääsemme mihin vain.Uusikaupunkilaiset
ovat olleet oman aikamme alkemisteja ; he ovat tehneet sellaista, jota ei
pidetä mahdollisena. Soijatehdas ei tuntunut sopivan mihinkään eikä kukaan
suuruuden ekonomia tunteva usko suomalaiseen autotehtaaseen.Mutta ei täällä
mitään humpuukimaakareita olla. Toiminta on vahvassa yhteydessä julkiseen
valtaan ja yhteistoiminta on syvää. Kari Koski ja Helena Vartiainen ovat olleet
Helsingin herrojen kimpussa kaikissa käänteissä. Uskonkin, että jotain
tällaista uusi maailma vaatii: Uteliaisuutta ja vahvaa tahtoa ja
sitoutumista.Klaus Schwab, Maailman
talousfoorumin perustaja, väittää, että ”kapitalismi korvataan
”talentismilla”.” Teollistumisen idea oli korvata pääomalla
työvoimaa. Pääomasta tuli tärkein arvo. Mutta ”kapitaali on nyt
väistymässä ja inhimilliset kyvyt tulleet tilalle; tarvitaan ”luovuutta ja
kykyä innovoida”. Tästä seuraa, että vahvan taloudellisen järjestelmän
olisi keskityttävä enemmän investoimaan ihmisiin kuin tavaroiden ja palvelujen
tuottamiseen.Toivotan
400-vuotiaalle Uudellekaupungille ja sen juhliville Sd-puolueosastoille onnea
ja menestystä myös
Suomen seuraavalla satasella!Uudellakaupungilla on
pohjaa mistä ponnistaa ja paikallinen tahtotila on kunnossa, joten mihin suuntaan
maailmamme kehittyykin, Uusikaupunki on aina mukana.
Marko
Junkkari kirjoitti Hesarissa 26.3.2017, että että autotehdas ei voi pelstaa koko Suomea,
eikä Äänekoski eikä Turun telakkakaan tee sitä.
Se on varmaan totta, mutta on tässä jotain sellaista, josta kannatta ottaa oppia
silläkin uhalla, että tämä joskus myöhemmin tulee aiheuttamaan murhetta.
Junkkarin loppulainaus kannattaakin siksi lukea tarkemmin:
Mika Maliranta korostaa tämän osaamisen merkitystä.
”Vuosituhannen vaihteessa vouhkattiin ict:stä, mutta
silloin huomio oli väärässä kohdassa. Keskityttiin tietotekniikkalaitteiden
valmistamiseen, vaikka työn tuottavuuden kannalta olennaista on ict:n käyttö”,
Maliranta sanoo.Nyt Malirannan mukaan samantapaista vouhkaamista
käydään tekoälystä ja roboteista. ”Olennaista ei kuitenkaan ole se, kuka
robotit valmistaa, vaan se, kuka niitä käyttää fiksusti.”Tässä autotehdas on ilmeisen taitava, ja tämä osaaminen
saattaa hyödyntää Suomen taloutta laajemminkin.”Toivoisin, että fiksu tekoälyn ja robottien käyttö
leviäisi myös palvelusektorille, jossa tuottavuuden kasvu on takkuillut iät ja
ajat niin meillä kuin muualla. Sillä tavalla Suomi voisi nousta syvästä tuottavuuskuopastaan”,
Maliranta sanoo.
Näitä mietittäessä tulee mieleen Anttonin puheessa
mainitsema kapitalismin muuttumien talentismiksi eli lahjakkuudeen ja
kyvykkyyden suosimiseksi.
Robotteja voi pitää
saranavaiheen ilmiöinä: Niiden ostaminen vaatii pääomia ja niillä korvataan työvoimaa;
mutta tärkeintä niissä on toimintakyky eli niiden tekemistä ei voi korvat vain
pääomalla, sillä suunnittelu ja rakentaminen vaativat tietoa ja taitoa siis kyvykkyyttä.
Ja toinen asia, joka tulee mieleen on
pääoman hinta.
Pääoma ei ole koskaan ollut näin halpaa. Sitä selitetään helposti suhdanne ja muilla satunnaisilla syillä. Mutta monet ovat osoittaneet, että tämä matala korko on pidemmän kehityksen tulosta.
Onko siis niin, että pääomalla ei enää tienaakaan? Eikö ole kannattaia kohteita?
Pääomia makuutetaan riskin pelossa turvasatamissa, Saksassa jopa Suomessakin valtioiden lainapapereissa.
Kun pääoman omistajat eivät ole halunneet maksaa veroja, ja kun poliittiset päättäjät ovat heidän vaatimuksiinsa suostuneet pääomakadon pelossa, tuleekin mieleen, että jospa tällä kerralla ”näkymätön käsi” pakottaa pääoman omistajan osallistumaan julkisen sektorin pyöritykseen nolla korolla!
