Martin Wolf antaa satikutia Labourille siitä, ettei se
tehnyt mitään Brexit äänestyksen aikana. Ja nyt se sitten sanoo, että pitää
noudattaa kansan tahtoa.
Jeremy Corbyn EU-linjasta ei ota selvää.
Mutta hänestä voi hyvinkin tulla brittien pääministeri. Konservatiivit
Theresa Mayn johdolla ovat sotkeneet
pelin niin perusteellisesti ja myöskin maassa ovat monet asiat huonolla tolalla.
Martin Wolf on kolumnissaan yrittänyt arvella mitä voisi tapahtua ja päätynyt
siihen, että populistisen sosialismin onnistumismahdollisuudet ovat kokemuksen
mukaan kohtalaisen heikot.
Sosialismi
ei ole uusi idea, vaan sitä yritetty ja yritetty taas uudelleen. Sitä on kolme
lajia tärkeimmäksi lajikkeeksi:
autokraattinen, populistinen ja sosiaalidemokraattinen. Autokraattisia olivat –
Neuvostoliiton ja Maon Kiinan malleja. Ne olivat katastrofeja. Pohjoismaiden
tai Alankomaiden sosiaalidemokratia ovat sitä vastoin ovat onnistuneet. Ne ovat
maailman menestyksekkäimpiä yhteiskuntia: varakkaita, dynaamisia ja vakaita.
Lopulta Latinalaisessa Amerikassa niin tyypillinen
populistinen sosialismi ei ole koskaan toiminut taloudellisesti. Hugo Chávezin Venezuelan kokeilu, jota
Corbyn kiitti, on kauhistuttava.
Miksi Euroopan sosiaalidemokraattinen demokratia ovat niin
menestyneet?
Vastaus on se, että se ymmärtää perusvaatimukset, joiden varaan muokataan
onnistuneita ohjelmia puolueelle, joka uskoo aktiiviseen hallintoon.
Ensinnäkin sen on vältettävä houkuttelevaa yliluonnollista ajattelua unohtaa talouden
rajoitukset . Resurssit ovat aina rajalliset. Toiseksi sen on tunnustettava
kannustimien ratkaiseva merkitys ihmiskäyttäytymisen muokkaamisessa.
Kolmanneksi on täysin sisäistettävä vakaiden institutionaalisten puitteiden
merkitys näiden kannustimien ohjaamisessa. Viimeiseksi on ymmärrettävä, että
yksityisellä sektorilla, niin ulkomaalaisella ja kotimaisella, on oltava
johtava asema taloudessa.
Talous voi toimia hyvin korkealla verotasolla:
Suhteellisen
lähellä tai yli 50 prosenttia bruttokansantuotteesta on yleisiä kehittyneissä
yhteiskunnallisissa demokratioissa. Myös hallituksilla voi olla suuri rooli
talouden tukemisessa. Yksityinen aloiteellisuus on kuitenkin välttämätön. Ja se ei synny
hallituksen käskyillä. Se tulee siitä,
että hallitus motivoi sitä.
Miksi sitten populistinen sosialismi epäonnistui?
Se johtuu
siitä, että se ei kunnioita näitä rajoitteita. Se ei ole piitannut julkisen
talouden kurinalaisuudesta , eikä se ole kiinnostunut kannustimista,
omistusoikeutta on halveksittu ja osoitettu
vihamielisyyttä yksityistä sektoria
kohtaan ja vastenmielisyyttä rajaoittavia instituutioita kohtaan. Viimeinen
kohta on ratkaiseva. Kuten Princetonin Jan-Werner Müller on kirjoittanut, ainoa
asia, jonka vasemmisto- ja oikeisto populisteja yhdistää, on usko, että he
yksin edustavat kansalaisia eliitit vastaan. Kaikki, mikä rajoittaa heidän toimintaa sopivaksi katsomallaan tavalla,
pidetään laittomana.
Joten millainen sosialisti on Corbyn?
Puheessaan hän sanoi,
että ”seuraava Labour-hallitus muuttaa Yhdistyneen kuningaskunnan aidosti antamalla
vallan ihmisten käsiin”. Tämä on hämmästyttävän lähellä Donald Trumpin
väitettä hänen avajaisissaan, että ”me voimme siirtää Washington DC: n
voiman ja antaa sen takaisin amerikkalaiselle kansalle”. Hän ei tehnyt
mitään sellaista, aivan kuten Corbyn ei olisi voinut tehdä. Voima olisi hänen ja
hänen kollegojensa käsissä.
Kysymys on, mitä he tekisivät saamansa vallan kanssa
Käsitellessään haasteita, jotka kohdistuvat
maahan, joka on palauttamattomasti sulautunut maailmanlaajuiseen
markkinatalouteen. Vuokravalvonnan ehdot ja yliopistojen lukukausimaksujen
poistaminen eivät lupaa hyviä: nämä ovat klassisia populistisia eleitä. Ei
myöskään sekaannus Brexit-kysymyksessä. On aika kysyä, tuleeko Corbynin Lauborin
unelma todellisuudeksi vai painajaiseksi.
