Autoilu on tärkeä
yksilölle, mutta se on maailman suuria ympäristö ja talouskysymyksiä. Autojen hiilijalanjälki
on globaaliongelma ja pienhiukkaset yms.
päästöt ovat terveysongelma kaupungeissa. Radikaaleja ratkaisuja on tarjolla:
Dieselien ja vanhojen bensamoottorien käyttöä kielletään ja sähköautoja
suositaan. Vähemmän mietitään, mitä muuta tästä seuraa.
Globaalivaikutuksien yhteydessä
on vaadittu oikeutetusti elinkaaren mittaisen
vaikutuksen arvioimista ottamalla huomioon valmistuksen, käytön ja
energialähteiden päästövaikutukset. Nyt on myös nostettu esiin kehittyvien
akkujen materiaalien koboltin ja litiumin tuotanto-ongelmat. Niihin tämän jutun lopussa yksi näkemys.
Jo asiaan pinnallinen paneutuminen
osoittaa, että oikeiden päätösten tekeminen
edellyttää monipuolista harkintaa. Taas on monimutkainen kysymys, johon
tarjotaan yksinkertaisia ratkaisuja. Ja niiden markkinointiin käytetään paljon
panoksia. Autoteollisuus on maailman merkittävimpiä ja merkkien ja maiden
välinen kilpailu on kovaa.
Suurten arvostettujen firmoje kikkailut viittaavat vakavasta uhasta, eloonjäämiskamppailusta. Kauppalehdessä
8.11.2017 lainataan autoalan veteraanin synkkää ennustetta.
General Motorsin johtajistoon kuulunut Bob Lutz on vakaasti
sitä mieltä, ettei hänen edustamallaan teollisuudenalalla ole tulevaisuutta. Autoteollisuutta
sellaisena, kun me sen ymmärrämme, ei yksikertaisesti pian enää ole, Lutz
kirjoittaa Automotive Newsissä.”On surullista, että sanon sen, mutta lähestymme
autoteollisuuden loppua”, hän kirjoittaa Automotive News -lehdessä.
FT.ssä on 8.11.2017 merkittävä artikkeli:
Sähköautojen vihreä imago mustenee konepellin
alle katsottaessa
Artikkelin vaikuttava grafiikka kertoo, että vertailussa
voidaan saada yllättäviäkin tuloksia.
Tietenkin tavanomaisempi tarkastelu kertoo, että saman kaliiberin
sähköautat vähentävä hiilijalanjälkeä.Joten oikeaan suuntaan sähköön siirryttäessä voidaan mennä.
Ja sitten kun tarkastelemme kulutusta niin huomaamme, että
sähköautoissa on huomattavia eroja. Niin on tietenkin polttomoottoriautoissa.
Kokemuksesta tiedämme,
että autojen ominaiskulutus on laskenut tosin
mainoksissa enemmän kuin käytännössä, vuosikymmenen alenema on ollut vain
kymmenen prosentin luokkaa. Kun kokonaissuorite
on samanaikaisesti on noussut ei kokonaiskulutus ole Suomessa laskenut
ja maailman laajuisesti se on nousussa. Eli tarvitaan toimenpiteitä.
Suomessa on tarjolla erilaisia keinoja. Syksyllä on Liikenneministeriö
esittänyt ”temppuja”, joista yllä oleva kuva.
Näille on ominaista, että ne maksavat valtiolle suorana
rahanmenoja , mutta myös, jos niillä onnistutaan saavuttamaan tuloksi eli vähentämään
polttoaineiden kulutusta, niin ne laskevat valtion verotulot.
Valtio kerää liikenteestä huomattavan määrän verotuloja
5 (ilman alvia)- 8,5 miljardia (alvilla), joka
on kokonaisveroista 41,5 miljardista
12-20 prosenttia. Tieliikenteen verojen peruste ei ole liikenteen
aiheuttamat kustannukset vaan valtion yleiset verotulotarpeet.
Valtion liikennekustannusten lisäksi kunnat panaoistavat liikenteeseen 1,4 miljardia, mutta silläkin lisättynä autoliikenne on nettomaksaja eikä tilanne muutu edes onnettomuuskustannuksia lisäämällä.
Henkilöautojen energiankulutus vaihtelee kuten tästä toistetusta kuvasta
näkyy:
Kuvasta selviää myös, että jos nykyinen polttomoottriaut muutettaisiin sähköautoksi alenisi auton energian kayttö ja kuluttajan maksama hinta kolmannekseen.Kun bensassa on veroja noi 4/5 osaa hiinnasta ja sähkössä n. 1/3 tarkoittaisi tämä veronsaajan osuuden putoamista 5,2 snt /km 0,87 snt/km eli 16,7 prosentiin eli kuudennekseen.
Totaalliveronalenema olis n.3,3 miljardia euroa eli yli puolet valtion keräämistä ansiotuloverosita.
Ympäristöverot ovat fiskaalisia ja rasittavat kuluttajaa ja ovat vaikeasti korvattavissa
Tässä on yksi erittäin merkittävä asetelmaan vaikuttava tekijä.Hyvää pitäisi ympäristölle, mutta valtiolla ei ole varaa antaa tukea ja vielä vähemmän menettää veropohjaa.
Valtion kassanhoitajat ovat alkaneet puhua haittaveroista saadakseen ymmärrystä veroja kohtaan. Tämän linja aloitti fiksu Erkki Liikanen ja sitä ovat lähes kaikki häntä vähemmän luovat seuraajat jatkaneet ja laajentaneet siihen mittaan, että nyt ne ovat fiskuksen tärkempiä veronkeruukeinoja.
Kuten tiedämme, on pääoma ja varallisuus on vapautettu maksamisen kurjuudesta lähes kokonaan ja kun anasiotulojen verotuskin on tapissa, niin sormi on suussa. Siksi pelkään, että tämän Sipilä Orpon hallituksen hyvien tavoitteiden temppuiluesitykset autoilun päästöjen vähentämiseksi ovat onnettomia seurauksiltaan ja näennäisestä vähäisyydestä huolimatta väärän suuntaisia ja liiallisia.
Harkittuja esityksiä esitetään muualtakin
Alussa mainitussa FT:n artikelissa on sen lopuksi painokkaasti tuotu esille kokonaisuuden ymmärtämisen tarve:
Frost
& Sullivanin Pariisissa toimiva auton analyytikko ja energia-asiantuntija
Nico Meilhan sanoo, että sääntelyviranomaisten ei pitäisi rohkaista tätä kisaa
myymään sähköautoja suuremmilla akkuilla. ”Se on kilpailu, mutta se on
erittäin tyhmä kilpailu. Se ei ole hyvä ratkaisu, hän sanoo. ”Jos vaihdat
öljystä kobolttiin ja litiumiksi, et ole puuttunut ongelmaan, olet juuri
vaihtanut ongelman.”Sen sijaan hän sanoo, että sääntelyviranomaisten tulisi
ottaa paino huomioon verottamalla raskaampia ajoneuvoja ja luomalla kannustimia
pienempiin malleihin sekä sähkö- että perinteisissä ajoneuvoissa.Meilhan huomauttaa, että vain 500 kg: n painoiset
bensiinimoottorit – kuten ranskalaisen Ligier- mikroauton tai joidenkin
japanilaisten kei-autojen – antavat vähemmän elinkaaren päästöjä kuin
keskisuuret sähköautot, vaikka niitä kuljetettiin Ranskassa, ydinvoima tuottaa
kolme neljäsosaa sähköstä.”Jos me todella huolehdimme hiilidioksidista”, hän
lisää, ”me vähennämme auton kokoa ja painoa.”
Eikö olekin komplisoitu kokonaisuus
MR
