Euron kriisin aikana Mario
Monti, entinen italialainen pääministeri, halusi huomauttaa, että osa
ongelmasta oli, että ”saksalaisille talous on yhä osa moraalifilosofiaa”.
Vaikutelmaksi jäi, että Saksan ajatuksena oli saada
syylliset syytteeseen eikä korjata
ongelmaa – ja hyvä muistuttaa, että
saksan kielessä syyllisyys ja velat ovat
sama termi: Gideon Rachman FT
Schuld und Schulden = syyllisyys ja velka eli, että velka on aina monikkomuodossa, jos jotain
Saksan kielen kiemuroista muistan.
Rachman muistuttaa, että Saksassa on pärjätty paremmin populistisia liikeitä vastaa, kuin Ranskassa, jossa niiden kannatus on yli 40 prosenttia
Saksassa
populistinen oikeisto- ja vasemmanpuoleiset muunnokset ovat edelleen alle 25
prosenttia huolimatta pakolaiskriisin radikalisoitumisesta. Osittain tämä
johtuu Saksan talouden menestyksestä. Mutta myös siksi, että liittokansleri
Angela Merkel tajusi, että hänen oli otettava huomioon eurokriisin käsittelyssä
tavallisten äänestäjien käsitys oikeasta ja väärästä. Monet taloustieteilijät
Yhdysvalloissa ja Etelä-Euroopassa väittivät, että kriisi olisi pitänyt ratkaista vain Kreikan velan muodollisella alaskirjauksella.
He myös totesivat, että saksalaiset
pankkiirit olivat enemmän syyllisiä kriisiin
kuin kreikkalaiset eläkeläiset. Merkel tiesi kuitenkin, että Saksan sisällä
väite, jonka mukaan ahkeria saksalaisia ei pitäisi pyytää luopumaan
tuhlailevien kreikkalaisten raskaista veloista. Ainoa keino ratkaista
eurokriisi oli hyväkysä idea kovista toimista, jotka palkittaisiin.
Rachman päättää juttunsa toivekkaasti oikeudenmukaisuuden vaatimukseen talouden kasvun rinnalle.
Länsimaiden poliitikkojen koko sukupolvi on kasvanut
Clintonin iskulauseella: ”Se on taloutta, tyhmä”, soi päänsä. Mutta
nykypäivän politiikassa ”talous” ei ole vain kasvua. Kyse on myös
oikeudenmukaisuudesta.
Its economy, stupied on ilmaisu, jota Clintonin kampanjassa
käytettiin Bush vanhempaa vastaan. Samaan aikaan sanottiin, että ei tätä huonoa
kasvua samaa enää ja että on myös terveydestä.
Oikeudenmukaisuuden vaatimus on noussut viime aikoina
esille, kun maailman talouden hedelmien jako on kohdellut kaltoin rikkaiden
maiden duunareita. Mutta saksalainen oikeudenmukaisuus on ollut kansallinen
käsite, jolla on moraalifilosofinen tausta. Velalliset ovat syyllisiä eivät velanantajat.
Oikeudenmukaisuus ei ole syvällistä. Se on itsekästä yksinkertaistamista.
Suomessa on innolla oltu samoilla kurjistajien itsekkäillä linjoilla ja tulokset ovat olleet kurjat.Vasta ensivuonna noustaan taloudessa kymmenen vuoden takaiselle tasolle.
Ja siitä pitäisi Sipilän hallitusta kiittää, kun itse tehdystä kuopasta noustaan.
