Näihin talven taittumisen aikoihin sattuu kahden merkittävän
sosialidemokraatin syntymäpäivät Jakob Söderman 80 v ja Ulpu Iivari 70 v.
Omaperäisiä erityistapauksia silläkin tavalla, että toveruuden lisäksi liitän
heihin ystävyyden. Se vahvistui Euroopan Parlamentin aloitusaikojen yhteisiin
kokemuksiin; saimme Ulpun kanssa olla tukemassa Jacken valintaa Euroopan
Unionin ensimmäiseksi
oikeusasiamieheksi.
Ylevä ymmärtäjä Jacke
Jackesta tehdyssä kirjan esittelyssä sanotaan:
”Monet
muistavat hänet jo kuohuvalta 1960-luvulta. Hän kuului siihen nuoreen
radikaaliin älymystöjoukkoon, joka halusi puolustaa vähemmistöjä,
ihmisoikeuksia ja yhtäläistä oikeusturvaa kaikille kansalisille.”
Henkilökohtaisesti tutustuin Jackeen Ilkka Paunion välityksellä. Hän kertoi, että nyt on mahdollisuus
saada ruotsinkielisten ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin ministerinäkin olut
sosiaali- ja terveysministeriön osastopäällikkö Jacob Söderman keräämään
puolueelle ääniä. Mutta hän tarvitsee
tukea myös muualta.
Naantalissa oltiin tyytyväisiä Esko Niskaseen ja nuoremmat tukivat Pertti Paasiota. Totesimme kuitenkin, että miksei akateemista
kaveria voi tukea, jotta saadaan kannatusta perinteisten rajojen ulkopuolelta.
Ja niin sitten kävi, että Jacke nousi eduskuntaan Sylvi Siltasen lähdettyä maaherraksi.
Monen ajankierron jälkeen jonkinlaiseksi loppuarvioksi
haluan muistaa, että Jacke olisi vuonna 2000 ollut mielestäni sopivin henkilö presidentiksi. Tarja Halosen valinta oli kuitenkin osittain Jacken ansioita.
Tarjasta löytyi kansanomaisempi Jacken solidaarisen oikeudenmukaisuuden
periaatteiden edistäjä. Joten kaikki hyvin.
Jacke elää edelleen ajassa ja ymmärtää huippujuristiksi harvinaisen hyvin ihmisten perimmäisiä ajatuksia, josta
loistavan esimerkkinä on hänen Luojaa puolustanut puheenvuoro Kokkolassa:
” Tiedän miten tämä
kiista ratkaistaan.”
”Kutsun teidät Turun saaristoon, ja menemme ulkosaaristoon.
Aamulla aikaisin herätän heidät ja menemme rantaan. meri on kaunis, aurinko
nousee, aallot hiukan liplattavat ja linnut lähtevät lentoon. Sitten kysyn
heiltä, kuka tämän on luonut.
”Piirikokous suorastaan jähmettyi paikoilleen. Ääntäkään ei kuulunut. Sitten
Söderman jatkoi.
”Kuka tämän on luonut? Sen hyvät toverit tiedämme hyvin, että eivät sitä
luoneet nämä kokkolalaiset toverimme ja tuskin se oli Kokkolan
kunnallisjärjestökään.
Keskustelu loppui siihen. Aikaa myöten Södermanin lausahduksesta tuli
legendaarinen aforismi. Kirja Jackesta
Ulpu uskaltaa
Rohkeiden ratkaisujen ja vaikeiden valintojen tekeminen on
Ulpulle ominaista. Hän ei jää tuleen makaamaan, vaan menee ”suon yli niin, että
heilahtaa”. Hänen motiivinsa on vakaumus puolustaa liikettä,
sosialidemokratiaa. Arvostan Ulpun ”miehekästä” suoraselkäisyyttä.
Mielestäni Ulpu on voimanpesä, joka on säilyttänyt uskonsa ihmiseen, tovereihinkin, kaikesta
huolimatta. Hän on edelleen toimintakykyinen ja tulevaisuuteen suuntautuva.
Työn tekeminen – erityisesti kirjoittaminen – on hänelle elämän tapa.
Mutta Ulpu ei unohda toisten kärsimää vääryyttä. Häntä
loukkasi syvästi Seinäjoen puoluekokouksen päätös vaihtaa Jutta Urpilainen Antti Rinteeseen. Näen vieläkin hänen
kiivaasti heijaamassa hoidokkilastenkärryjä kokoustilojen taustalla. Ja tämän
kokemuksen jälkeen Ulpu on synkistellyt, kunnes nyt näyttää taas ilmestyneen
tavanomainen toivon Ulpu, joka puolustaa liberaalia järjestystä ja kehuu Saksan
ratkaisua ja taitaa usko, että puolueellakin voi olla tulevaisuutta.
Ulpu on sivistynyt
lukutoukka, jonka vahvuuksia seurallisuus. Meitä useimpia vaivaava ahneuden
perisynti on auttamisalttiille Ulpulle tuntematon rasite.
Kirjoitin kymmenen
vuotta sitten, että tykkään Ulpusta ja niin se on edelleen, vaikka harvemmin
ehdimme nauttia yhdessä pöydän antimista.
