Naantalin kaupungin tiedotuslehdessä Nasta 2/2018 ollut Mikko Rönnholmin kirjoitus:
Pitkä kaari
”Suomea ei ole hemmoteltu suurkaupungeilla.
Suurimmatkin täkäläiset kaupungit olisivat muissa maissa pikkukaupunkeja, mutta
Suomenkin oloissa Naantali on pieni kaupunki. Turun rinnalla Naantalille on
käynyt niin kuin aina käy köyhälle rikkaan rinnalla. Se, jolla paljon on, saa
entistä enemmän, mutta se, jolla on vain vähän, menettää senkin vähän, mitä
sillä on.” Topelius 1875
Naantalin valtuuston vuosijuhla pidettiin tänä vuonna 20 pnä
tammikuuta. Samana päivänä 100 vuotta pidettiin Kaivohuoneella Topeliuksen
syntymän 100 vuotisjuhla. Se antoi hyvän syyn muistuttaa mistä olemme
tulleet. Historian tunteminen ei ole
pahasta.
Sisällissosta
Naantalissa 1918
Nyt tätä kirjoittaessani 9 pnä huhtikuuta avaan vintiltämme löytyneen Atte Francken 1918 kalenterin:
9.4.1918 +1 Aukko avoinna salmesta Mikkolan huvilaan.
Punainen lippu laskettiin alas klo 9 ip ja punaiset poistuivat yöll10.4.1918 +1 Erinomaisen kaunis ja lämmin.
Auringossa + 23 ja varjossa 11½Illalla yhteinen kokous maistraatin,
kaupunginvaltuuston ja Drätselkammaren (so.
talousvaliokunnan nykyinen kaupunginhallitus) kanssa.Valittiin komitea valmistelemaan toimia kaupungin järjestyksen
palauttamiseksi.
Parin kuukauden punakaartin
kapina oli päättynyt. Poikkeuksena muihin kaupunkeihin Naantalissa kunnalliset
elimet toimivat entisellään tuona aikana. Järjestys säilyi eikä onneksi
väkivaltaisuuksia tapahtunut. Päin vastoin kalenterissa kerrotaan maaliskuun 4.
päivältä:
½10 turkulaista tuli ryöstämään Naantalin
apteekkia, mutta ryöstö estettiin Naantalin punakaartilaisten avulla.
Rymättylän tapaus
Naantalin nykyisen alueen ainoa sisällissodan surmateko tapahtui Rymättylässä,
kun kahden turkulaisen punaisen ja kolmen saksalaisen välisessä tulitaistelussa
kaatui saksalaissotilas Josef Frick.
Tästä tapauksesta ja vuoden 1918 tapahtumista järjestettiin Rymättylässä
esitelmätilaisuus, jossa kuultiin Harri
Raittiin valaisevan esityksen lisäksi muistotietoja ajalta. Arvostettavaa
historian avaamista. Pitäjähenki elää.
30 uhria
Sisällissodassa menehtyneitä alueellamme oli yhteensä 30. Ainut valkoisten
puolella koullut oli Tampereella kaatunut Velkualla kirjoilla ollut Johannes Fagerlund. Punaisen puolella uhreja oli 29: Naantalissa
10, Rymättylässä 16, Merimaskussa kaksi ja Velkualla yksi.
Itsenäisyyden alku oli murheellinen.
Hämmästyttävää
kehitystä
Isäni jäämistöstä löytyi kuitti jouluaattona 1917 maksetusta 22 markan
verosta. Se oli 0,5 promillea Naantalin
kaikista kunnallisveroista.
Maksamani kunnallisvero on nyt sata vuotta myöhemmin samaa luokka. Isäni joutui
tekemään viikon töitä veron maksamiseen, nyt me joudumme paiskimaan kaksi
kuukautta. Verotulojen määrä on kasvanut 1400 kertaiseksi. Nykyrahaksi
muutettuna koko kunnallisveron tuotto vuonna 1917 oli viime vuonna maksamani veron
suuruinen.
Mitattava muutoskin on ollut huimaavaa.
Yhdessä tekeminen
Suomessa ja Naantalissa on otettu sadan vuoden aikana valtavia loikkia –
harppauksia. Kaupunki on kasvanut ja saanut elinvoimaa tänne muuttaneista,
joiden myötä on tullut uusia ideoita ja ulkopuolista näkemystä. Luojan luomaa
ja valtion tuomaakaan emme saa unohtaa. Mutta tärkeintä on muistaa, että suurimmat
saavutukset on aikaansaatu yhteisymmärryksen kehittyessä yhdessä tekemällä.
Ihminen ratkaisee
Kun vuosisataisen kehityksen puolivälissä tulin valtuutetuksi, oli suurin osa valtuuston
miehistä viimeisten sotien veteraaneja ja kaksi vanhinta sisällissodassa mukana
olleita.
Vieläkin silmissäni vilahtelevat henkilöt ja heidän tarinansa. Kanssakäymiset
opettivat suhteellisuuden tajua ja kasvattivat ymmärtämään oleellisen.
Vanhin valtuustotoverini vuonna 1897 syntynytmaanviljelysneuvos Einari
Karvetti kirjoitti suruvalittelun yhteydessä vuotta nuoremmasta sähkömies Armas Rönnholmista,
”Erilaisista
ideologisista eroistamme huolimatta pidin Armaksesta ihmisenä. Kunnioitin häntä
ja arvostin häntä. Ihmisen kunnioittaminen on edellytys kaikelle hyvälle
yhteistyölle”
