Mikko Rönnholm: Miksi Suomi liittyi Euroopan Unioniin ja miksi sitä kannatimme?
Neuvostoliitto hajosi ja Suomi vapautui YYA sopimuksesta ja henkisestä
sidoksesta, voitiin unohtaa puolueettomuus. Muodollisesti tämä teki sen mahdolliseksi, mutta
sosialidemokraateille suunta oli selvä:
Vuoden 1952 periaateohjelmassa
puhuimme itsenäisestä kansakunnasta ja yhteistyön maailmasta. Olimme ankkuroituneet jo 100 vuotta sitten
arvoihin, jotka vallitsivat Euroopan Unionissa, ennen muuta suuri rauhan
prosessi viehätti. ”Järjen vastaus rauhan unelmaan” Valinta oli Jees vai njet.
Noustaanko junaan, vai jäädäänkö entisen Itä blokin Varsovan liiton asemalle odottamaan seuraavia vuoroja. Itävälta ja Ruotsi olivat hyvää seuraa.
Kun sitten EU parlamentissa sain kuulla Francois
Mitterrandin jäähyväispuheen, jossa hän
varoitti, että ”Kansallisuusaate
johtaa sotaan”, olin vakuuttunut, että oikeassa ympäristössä ollaan.
Viennistä riippuvaisen Suomen oli varmistettava talouden ja
työllisyyden kannalta asemansa.
Globaalilla markkinoilla olimme liian pieni
pitämään puoliaan. Ja oli jo silloin tiedossa, etteivät saasteet tunne rajoja.
Halusimme olla niissä pöydissä, jossa päätetään. Uskoimme omiin voimiimme,
vähän leuhkasti sanottuna uskoimme, että
vaikka meillä ei ollut määrä niin laadusta löytyi. Niin kävikin Lipponen ja
Söderman ja Routi hyvinä esimerkkeinä.
Maatalous oli suuri kysymys – myös meille.
Vaikka EU on
hoitanut tyhmästi maataloutta, mutta se oli kuitenkin kaksi kertaa parempaa kuin Suomen oma korkea hinta
järjestelmä. Tästä jäi kivi kenkään ja kivi oli maatalouden ympäristötuki
käytettiin tulotueksi etelän viljelijöiden tukemiseksi. Sen voi ymmärtää, mutta
sitä ei voi hyväksyä, ettei ympäristöä ole hoidettu.
Vaikka en kansan tahdosta ollut päättämässä Suomen EMU kannasta,
kannatin yhteistä valuutta. Pamfletissa runoilin:
Äläkä saata heitä kiusaukseen
vaan päästä heidät omasta rahastaEin Volk, Ein
Reich, keine gemeinsamme WährungNiin pääsemme pahasta
kun päätämme yhteisestä rahasta
Näin, että Saksan Markka oli uhka Euroopan yhtenäisyydelle.
Yhteinen valuutta oli hinta Saksojen yhdistymisestä. Taustalla oli oma
kokemukseni 1990-luvun lamasta, jolloin Suomi yrittää säilyttää markan arvoa
korkealla ”taivas kattona” korolla, jonka lattiana Saksan, joka taas oli
korkealla 8 % Saksan yhdistymisen
politiikan seurauksena. Vahva Saksan markka teki tuhojaan.
Miten olisi käynyt,
jos nykyiseen finanssikriisiin olisi jouduttu omalla markalla ja omalla korkotasolla?
EMU oli virhe, mutta vielä suurempi virhe
olisi siitä luopuminen, sanoo Martin Wolf, joka FT:ssä kirjoittaa finanssikriisin opettamattomuudesta (referaatti ajankohtaista palstalla)
Rahoituksen lisäksi vaikuttaa yhä selvemmältä, että immateriaalioikeuksien
suoja on mennyt liian pitkälle. Myös, miksi verotusta ei siirretä maan pinnalle?
Miksi päästämme pääoman veroista? Ja miksi emme yritämme elvyttää kartellien
vastaista lainsäädäntöä?Uutta ideologiaa ei ehkä ole tarjolla
tähän hätään. Se on luultavasti hyvä asia. Mutta hyviä ideoita on olemassa.
Todennäköisempi inertiaarinen syy on mukana olevien etujen voima. Nykyinen antaa mennä talous,
joka peittää vapaan markkinat, on loppujen lopuksi erittäin palkitseva
poliittisesti vaikutusvaltaisille sisäpiiriläisille.Nykyisen poliittisen keskustan itsetyytyväisyys nostaa
äärimmäistä raivoa. Jos ne, jotka uskovat markkinatalouteen ja
liberaaliin demokratiaan, eivät pysty parempaan politiikkaan, niin demagogit
lakaisevat heidät pois. Parempaa versiota ennen vuotta 2008 vallinneeseen malliin
ei pidä tehdä.Ihmiset eivät halua parempaa menneisyyttä; he haluavat paremman tulevaisuuden.
Vaaditaan selvää suunnan muutosta pois koulutuksen leikkauksista ja rikkaiden suosimisesta kohti sosiaallaisempaa ja tasarvosempaa politiikkaa niin EU:ssa kuin Suomessa.