Naantalin vanhan kaupungin ranta on kehittämiskohteena –
taas kerran.
Suunnittelu on palkattujen konsulttien
vetämänä käynnissä. Työpajoja ja kyselyjä järjestetään. Ideoista ei sinänsä ole
puutetta ja innostustakin on. Kaivohuoneen illan 20.9.2018 kruunasi illan luonnollinen valonäytös, joka muistutti että Naantalin
kaupunki on syntynyt kirkon aikaisemman luostarin ympärille. Naantalin olohuoneena
pidetty ranta saa kiittää birgittalaisluostarin ideaa siitä, että kirkon silloin
länsipäässä olleen alttarin takaa pitää avautuva avovesi.
Naantalin satama nykyisin venesatama suurin valtti on juuri
avautuminen lounaaseen aina kaakosta luoteeseen.
Ja tästä asetelmasta on pidettävä kiinni.
Vanhan puukaupungin sijoittuminen keskiaikaisille sijoille on
kaupungin idyllin perusta. Sekin on hyvä pitää mielessä; sitä saa korosta, muttei
väärentää. Kaupungin paras tarina on sen elävyys. Kaduilla kulkevat ihmiset ja
valaistut ikkunan ovat tunnelman vahvoja tekijöitä.
Asukas on myös asiakas.
Siksi saavutettavuus
on tärkeä. Rantaraitin elävöittämien ainakin Taimoon asti on tärkeä eikä
Rakkaudenpolku yhteyden vieminen Humalistoon ole turha asia vanhan kaupungin
rannan kannalta. Sen sijaan en lämpene ajatukselle, että kallioon liitettävällä
polku rakennettaisiin Krapinnokasta. Raumakarille ja Ristirantaan. Sitä luonnon
maisemanlinjaa ei saa häiritä.
Sen sijaan yhteys Kaivokadun edestä Vierasvenesataman kautta
Kailon sillalle olisi levitettävä ja tehtävä siitä viihtyisämpi promenadi.
Ellei parempaa keksitä, niin Killan edessä oleva penkin kaiteena voisi toimia
tälläkin puolella.
Valaistuksen kehittäminen sai varauksettoman kannatuksen.
Toiveena oli ympäristö kunnioittaen käyttämällä miljöön vaatimia värisävyjä.
Pimeys on hieno asia eikä sitä pidä hävittää. Pimeys ei houkuttele ulkoilemaan.
Liikkeelle on ihmiset saatava.
Äänentoistossa oli
pelkona sen häiriö,
vaikka joku sanoikin, ettei se voi olla Kaivohuoneen
ilmanvaihtoa pahempi. Asiantuntijat lupasivat, että ääni kuulu vain sinne,
missä sitä halutaan kuunnella.
Esiintymislava tai presidentin laiturin käyttäminen siihen tarkoitukseen sai kannatusta
epäilyksien kera.
Venesataman vanhimmat haminat soutuveneajan venepaikat haluttaisiin peittä ja käyttää myymälöiksi tai
ravintoloiksi. Niistä on paljon vaivaa eikä tuloja eikä kaupunki niitä hoida,
vaan ne on vierasvenesataman kontolla, kerrottiin .
Siinä liikutaan aralla alueella – ei pelkästään soutuvenepaikkani vuoksi, vaan yleisimmin. Ne ovat osa arvokasta
miljöötä. Kolmas, Amandiksen ja Trapin pihan edustan edessä oleva allas on viimeisin; olisiko
siinä – jos rahaa löytyy, tekojään paikka. Tekojäinen puistoluistelurata
kirkonmäkeen oli huima-ajatus. Se olisi kylmää kyytiä.
Pienempi juttu on tenniskenttien luistelurata, joka pitäisi ottaa uudelleen
käyttöön.
Liikun soutuveneellä vuodesta huhtikuusta marraskuuhun.
Alussa ja lopussa on hienoja hetkiä. Ei se ole mitään äärimäisyyttä vaan
ulkoilua. Eli veneilykauden luonnollinen
pidentäminen kannatta pitää mielessä.
Ja niin kai tässä on käynyt, että vierasveneet ovat muuttuneet myytävänä
oleviksi. Eli venekaupaa on Naantalin juttu.
Kailo ja Muumimaailman kauden pidennys valon, äänen ja älypuhelin
sovelluksen avulla innosti monia.
Perästä puhuimme muutamien asioita pohdiskelevien kanssa kirkosta ja sen aktiviteeteista.
Vaikka katollisuus ei kerää Soinin
olleessa mannekiinina kavereita, niin kuitenkin historian ja hiljaisuuden
yhdistäminen monumentaaliseen Naantalin keksipisteeseen olisi aiheellista ottaa
aktiivisempaan pohdintaan.
Menneisyydestä tiedetään, Kaivohuonetta on käytetty juhlahuoneistona ympäri
vuoden. Olisi hieno juttu, jos sinne saataisiin esiintyjiä vielä nykyistä pidemmälle
sesongille. Se voisi lisätä muiden ravintolojen aukioloaikaa. Olisiko mahdollista, että tila olisi
naantalilaisten käytössä kohtuullisilla ehdoilla?
Kuulin Kari Veijoselta, että Turun TOK.n
matkailuseminaarissa puhunut futurologi oli kertonut, että menestyneille
matkailutuotteille on ominaista se, että ne ovat olleet asukkaiden suosiossa.
Eli asukkaat ovat matkailuasioissa asiantuntijoita!
