Sdp:n gallupkärki aiheuttaa hädänomaista paniikkia ja se
puolestaan johtaa väkisin tehtyihin lehtijuttuihin.
Tämäkin asia nousi
tarkoituksellisesti lööppeihin Hesarin jutusta, johon toimittaja oli
käsittääkseni keksinyt aiheen löydettyään jostain SAK:n vaaliohjelmasta nuoria
työntekijöitä käsittelevän kohdan. Jutussa sitten tietysti luodaan kuva märällä
rätillä nuoria lyövästä SAK:sta.
Ei SAK tietenkään ole eriarvoistamassa
irtisanomisjärjestyksessä ketään vaan ymmärtääkseni aivan päinvastoin.
Valitettavasti porvarillinen lehdistö on niin taitavaa, että toisinaan he
onnistuvat saamaan sosiaaliseen mediaan propagandallaan kaikkiin tarttuvan
lumipalloilmiön aikaiseksi. Mitä kovempi paniikki, sen kovempi on yritys, sen
tulemme takuulla lähikuukausina vielä näkemään.
Kun olen yksityisen sektoriin laskettavan työhistoriani
aikana joutunut läheltä seuraamaan monia yt-neuvotteluja, niin voin sanoa
työpaikan luottamusmiehellä olevan kädessään todella huonot kortit jo ennen
avauskierrosta, jos irtisanomisasioita ollaan pakotettuja pöydälle ottamaan.
Irtisanomiset tapahtuvat käytännössä lähes aina täysin työnantajan tahdon
mukaisesti. Säädetty aika ”neuvotellaan” ja se on sitten siinä. Työnantaja
haluaa luonnollisesti tuollaisessa tilanteessa pääosin pitää nuoremman väen ja
luopua pidemmän työuran ansiosta jo ”palkkahuippuunsa” yltäneistä, kenties jo
hieman krenkkaavista työntekijöistään. SAK:n julkisuudessa ollut malli toisi
mielestäni luottamusmiehille näihin pöytiin jo alkujaan hieman erilaisemmat
kortit. Näillä korteilla olisi mahdollisuus neuvotella paikallisesti aidommin
irtisanomisten yksityiskohdista. Tarkoitan, että systeemi toisi ikärakenteesta
riippuen mahdollisuuden neuvotella esimerkiksi erilaisista
irtisanomispaketeista jotka voisivat kantaa, ainakin joitakin irtisanottuja,
taloudellisesti kenties aivan eläkeikään asti. Kun olen nyt lukenut tästä
aiheesta vähän sieltä ja täältä, niin olen ymmärtänyt näin esimerkiksi
Ruotsissa toimittavan.
Yleisesti lienee tiedossa faktana, että meillä
työntekijöiden pois potkiminen on halvempaa kuin Ruotsissa. Saamani käsityksen
mukaan siellä neuvottelujen tuloksena työnantaja pääsääntöisesti päätyy siihen,
että heidän kannattaa irtisanottaville maksaa ylimääräistä voidakseen pitää
haluamansa työntekijät, jotka usein ovat juurikin nuorempaa ikäluokkaa. Jos
systeemi toimisi kutakuinkin näin, ei siinä mielestäni voi sanoa olevan mitään
nuoria tai iäkkäämpiä syrjiviä elementtejä, vaan päin vastoin. Jokainen nuori
on joskus vuorollaan siinä tilanteessa, että mahdollisen irtisanomisuhan alla
on pelko pudota lopun työikänsä ajaksi tyhjän päälle. Siinä tilanteessa
varmasti toivoo, että luottamusmiehellä olisi kortit joilla voisi edes yrittää
neuvotteluissa putoamista hieman madaltaa.
Jos ei kortteja ole, eikä niitä halutakaan antaa, niin nämä
ikävät irtisanomisneuvottelut ovat tulevaisuudessakin täysin näennäisiä
paikallisia neuvotteluja. Eikä tämä ole vain yksityissektoria koskettava asia,
sillä voi tulla aika, että näitä neuvotteluja käydään enenemässä määrin myös
suurimmissa julkisissa organisaatioissa.
Kimmo Aho pääluottamausmies
