Rymättylä-Seuran perinnetoimikunta on ahkera, osaava ja innostava.
Aalholli on hieno ympäristö ja sinne
saadaan sellainen läheisyyden tunnelma.
Kaupungillakin on puitteiden luojana
oma osuutensa ja sen aktiivit ymmärtävät eikä toiminnassa ole sellaista vastakkainasettelua
ajatuksella – ennen oli paremmin tai että nyt ei ole mitään.
Perinnetoimikunnan
puheenjohtajana on Leo Laaksonen ja sihteerinä Harri Räikkä. Molemmat ovat kulttuurikokoomuslaisia,
avarakatseisia nurkkapatriootteja, joille yhteisöllisyys menee yksilöllisyyden
edelle.
Mutta kyllä siellä sosialidemokratiaakin
näkyy: Ulko-ovelle on Laineen Laurin traktori ja sisällä istumme Kh:n
puheenjohtajan Markku Tuunan kanssa Naantalin Työväentalolta tuoduilla koivutuoleilla kuuntelemassa tarinoita vuodesta 1958
Vuonna 1958 Olavit juoksivat maailman
ennätyksen ja Fagerholmin yöpakkashallitus aloitti toimintansa. Ja paljon muuta. Rymättylän kirkkoon tulivat uudet urut.
Ja paljon muuta kerrottiin ja kertomus jatkuu seinillä olevissa tauluissa.
Menneestä voi oppia tai sitten ei
Tällaisen menneisyyteen kurkistuksen hyvänä puolena on, että palaa
itsekin ajatuksissaan niihin aikoihin, mielenkiintoista sekin. Mutta ehkä
vieläkin tärkeämpää on nähdä pidempiä kehityskaaria.
Tilaisuudessa elävästi kerrottu Luodon tien
historiikki muistuttaa kulkulaitosten muutoksen merkityksestä. Rymättylän asemaan.
Luodoilta mentiin Turkuun ja Nauvoon ja Naantalista ei puhuttu mitään. Koulumatkoja
soudettiin! Nyt kilometri valaisematonta tietä on liikaa. Turun puhelinlaitos
hoiti Rymättylän puhelimet. Vielä 1958 oli Naantalin ja Rymättylän välillä
Naantalin maaliskunta.
Kuntaliitos
Kymmenen vuotta on tulossa täyteen siitä, kun Rymättylä liittyi Naantaliin.
Rymättylässä ja Naantalissa tehtiin päätös pragmaattisesti. Kyse ei ollut valloituksesta
eikä alistumisesta, vaan siitä, että molemmin puolin oli taustalla järkisyyt, vaikka ne
eivät oletkaan samanlaiset. Rymättyläläiset arvioivat saavansa alhaisemman
veroprosentin ja vähintään Rymättylän kunnan tarjoaman palvelutasolla. Naantalilaiset
tiesivät, että lysti maksaa, mutta liitos oli nokitus Turkua vastaan.
Kymmenen vuotta on yhteistä matkaa kuljettu ja nyt olisi hyvä tehdä välitilinpäätös
eli tehdä sellainen kontrafaktulaalinen simulointi
eli katsoa, miten asiat olisivat, jos Rymättylän kunta olisi jatkanut
itsenäisenä. Jossittelu pidetään turhana – aika entinen ei tietenkään pala,
mutta sen sijaan aivoverryttely voi avata näkymiä ja antaa osaviittaa tulevia
päätöksiä varten.
Pitäjät arvoon
Olen pettynyt siihen, ettei pitäjänimitys
ole lyönyt voimakkaammin läpi. Se olisi identiteetin kannalta perustelut linja.
Se tarkoittaisi, että kunta on hallinnollisen jaotukseen perustuva kokonaisuus,
kun taas pitäjä on asukkaiden yhteisö.Sellaista yhteisöllisyyttä tarvitaan ja sen ylläpitjänä Rymättylä Seuran pereinnetoimikunta on mallikas esimerkki.
